Boulderkeskus

Mitkä ihmeen virtuaalisarjat

2011-11-19T08:09:00.000-08:00

Tofuboulderin mukana tulee kisoihin uusi juttu - virtuaalisarjat.

En keksinyt parempaakaan nimeä kuin virtuaalisarjat, joten... Ne ovat nyt virtuaalisarjoja.

Homman nimi on yksinkertaisesti se, että osallistujat voivat luoda omia sarjojaan kisajärjestäjien määrittämien sarjojen lisäksi.

Tofuboulderissa on oletuksena kaksi sarjaa. Avoin miehet ja Avoin naiset. Näiden sarjojen lisäksi loin neljä virtuaalisarjaa:

Toppahousut, miehet
Toppahousut, naiset
Miesjuniorit
Naisjuniorit

Miten koko homma toimii? Kun ilmoittaudut kisoihin ennakkoon, saat sähköpostin, jossa sinulle kerrotaan oma kisailijatunnisteesi ja lyhkäiset ohjeet virtuaalisarjojen käyttöön.

Eniveis. Otetaan esimerkiksi Hirvi. Hirvi ilmoittautui kisoihin osoitteessa http://www.boulderkeskus.com/tofuboulder.php.

Saan hetken perästä mailin, jossa kerrotaan kisailijatunnisteesi, linkit kisan tuloksiin, kaikille avoimiin virtuaalisarjoihin ja omien virtuaalisarjojen luomissivulle.

Kaikille avoimet virtuaalisarjat

Kaikille avoimet virtuaalisarjat löydät osoitteesta: http://www.boulderkeskus.com/pistelaskenta/107

Voit osallistua virtuaalisarjoihin klikkaamalla "Ilmoittaudu mukaan!" ja syöttämällä kisailijatunnisteesi avautuvaan dialogiin. Voit osallistua (tällä hetkellä) niin moneen virtuaalisarjaan kuin huvittaa.

Virtuaalisarjat kavereiden kesken

Sähköpostista löytyy myös linkki sivuille, jonka kautta voit tehdä kaveriesi kanssa omia sarjoja. Ideana on se, että voit luoda oman sarjasi, jakaa sen kavereidesi kesken ja voitte sitten kivasti mitellä paremmuudestanne. Sähköpostin mukana tulee linkki, jonka avulla voi luoda uuden virtuaalisarjan.

Suosittelen jemmaamaan kavereiden kesken tehtävät sarjat muilta, eli kannattaa pistää täppä kohtaan "Sarja on salainen". Silloin se ei näy avoimena virtuaalisarjana ja voitte kavereidenne kanssa selvittää paremmuutenne keskenänne. No, oletetaan että haluat tehdä kavereidesi kesken vaikkapa "Der Alte" eli ikämiehet.

Kas noin. Kun klikkaat "Tallenna", olet luonut virtuaalisarjasi ja voit kirjautua virtuaalisarjaasi osoitteessa http://www.boulderkeskus.com/pistelaskenta/virtualmain/. Kannattaa kuitenkin huomioida, että virtuaalisarjasi nimi voi näkyä sisäänkirjautumissivulla!

Kaiva esiin kisailijatunnisteesi, valitse oikea kisa, syötä virtuaalisarjan nimi ja salasana ja pääset kirjautumaan virtuaalisarjan pääsivulle.

Voit sen jälkeen kutsua mukaan kavereitasi joko sähköpostilla tai lähettämällä ilmoittautumisosoitteen suoraan vaikkapa jollain pikaviestimellä tai julkaisemalla osoitteen FB-ryhmässäsi. Osoite löytyy "Kutsu kaverisi mukaan sähköpostilla" -dialogista.

Happy cranking!

Syksyn otteidenpesujuhlat

2011-10-27T01:48:00.000-07:00

Syksy on taas tullut ja on otetalkoiden aikaa.

Otteiden pesu on yleensä rasittavaa, hidasta ja vaivalloista puuhaa. On kokeilut Fairya, painepesuria, astianpesukonetta, ultraäänipesuria ja joku on varmaan pyöräyttänyt otteet pyykinpesukoneessakin. Meillä Boulderkeskuksella käytetään otteiden pesuun Benky Grip Washia. Pesemme otteita viikottain ja kuukausitasolla pestäviä otteita kertyy yli tuhat. Benkyn avulla otteiden pesu helpottuu kertaheitolla.

Kaadetaan saaviin 10l Benkyä ja 10l vettä. Sen jälkeen heitetään otteet likoamaan vartiksi, nostetaan puhtaat otteet saavista, huuhdellaan ja jätetään kuivumaan. Otteita ei yleensä tarvi harjata ollenkaan. Muutamaa otetta voi joutua vähän harjaamaan, jos ne ovat olleet todella likaisia. Pestessä täytyy pitää suojakäsineitä ja -laseja, koska aine on melkoisen hapanta.

Yhdellä kanisterilla peset helposti monta tuhatta otetta. Kun et käytä Benkyä, laita saaviin kansi ja jätä säilöön. Kun otteenpesuteho heikkenee, tiedät että on aika vaihtaa pesuaine. Pesuaine on biohajoavaa, joten sen voi kaataa huoletta viemäriin.

Alla pari videota, joista voit katsoa pesuaineen tehon:

Boulderkeskus: http://vimeo.com/14357891

ClimbingWorks: http://www.youtube.com/watch?v=zB-QtSK4E_M

Jos tuntuu siltä, että nappais tehdä syksyn otteidenpesut astetta helpommin:

Benky Grip Wash verkkokaupassamme

Bouldering meeting in Västervik, Sweden!

2011-08-29T14:33:00.000-07:00

Last week I flew to Sweden to attend the first international bouldering meeting which was held in Västervik. This was the first time I have been climbing in Sweden, and also the first time I have had the possibility to climb together with Alex Puccio, Daniel Woods, Courtney Sanders and Chris Webb Parson. Despite the huge gap in the level in which we climb, I have to say I enjoyed every second of it.

Chris sending Namaste

The idea of the bouldering meeting was similar to what they have in Melloblocco every year – basically getting people in to try some of the hardest problems already established and the projects that are lying around the area. The hardest problems around were also some of the hardest problems Sweden has to offer. For example lines like Hourglass 8B, Namaste 8B, David O Goliat Low 8A+ and many more. Daniel and Chris, and our very own Anthony Gullsten, crushed many of those problems during the weekend.

The girls also showed their skills in Sweden. Alex topped out a nice line called The Office 8A and David O Goliat 8A. And even though Miss Sanders didn’t top out David O Goliat, she surely kicked my ass by doing all the moves.

Courtney on David O Goliat

Courtney, who has only climbed for two and a half years, is truly inspiring when it comes to training motivation. Just like me, she is traveling to Rocklands during the summer of 2012. I promised that I would be in shape by that time so we can climb together. Still, I reckon that even if I train my ass off during the winter months, she will kick my ass every day when it comes to hard bouldering. Personally I don’t know that many people who in less than three years boulder 7C+’s and hit the same grade in sport climbing as well. When I asked her about it she said that when she started climbing she saw a guy she knows who had climbed his first 7c’s in under three years. She wanted to do the same.

The weekend went by going around different spots around Västervik. Some of them had really nice rock and some boulders didn’t really inspire me at all. We also took cover in the local gym when it started raining. Luckily it did actually rain as I got to feel some new holds at the gym that I hadn’t seen before. They felt really nice, and I guess during the upcoming Fall Boulderkeskus will see some of them on the walls as well.

During the evenings we spent our time at the campground doing what ever there was to do. We checked out some slideshows by Petitou “Philip” Rib, Courtney and Daniel. Philip's show was mainly about his upcoming movie WILD ONE and how he has adapted to the climbing scene despite being handicapped; a truly inspiring French man who is showing the world that even if you are different you can still climb hard and enjoy life. Daniel and Courtney went by and told about their past, present and future; how they have come together and how they push each other forward in the hobby they both love so much.

Andy making the second ascent of Namaste

This time we didn’t see a slideshow by Alex or Chris but perhaps in the near future we will see them showing one over at Konala. What we did see on Saturday night was Alex crushing the women’s world record in dynoing or getting to the same hight as the old record. Even if she didn’t officially break the record, as the holds weren’t the official ones, she easily beat the record. And while she jokes about being really bad at dynoing I think she had it pretty easily.

Jocke Berglund won the men’s dynocomp by jumping 260 cm, and Andy came second by doing 255 cm. The first rounds were fun to watch as Jocke was fooling around doing 360’s in the jug and jumping while holding a beer in his hand at the same time.

I left during the afternoon on Sunday and all together I left with good feelings about the event. I got to meet some really cool people, climbed a bunch outside, saw some good slideshows, and actually climbed the coolest 7A boulder so far in my few years of climbing.

As a destination Västervik might not be a place where I would plan a long bouldering trip, but if I were to be driving by, I would definitely stop and hug some rock. Stefan Rasmussen has done an amazing job finding and opening 99% of the lines in the area and, as he said, there is still so much more to find around the nearby areas.

The meeting will be held yearly, and it would be nice to see more Finns around next year.

Syksy saapuu

2011-08-27T09:17:00.000-07:00

Kesä ja Rocklands

Kesä tuli ja meni ja jonkin verran asioitakin ehti tuossa kesän aikana tapahtua. Sakke vietti puolet kesästä Etelä-Afrikan Rocklandsissa ja näyttääpä vahvasti siltä, että viettää siellä myös ensi kesänkin. Omasta puolestani suosittelen paikkaa kaikille ja jos jollain on jotain kysyttävää paikasta, olipa kysymys mikä tahansa - tule repimään hihasta kun olet keivillä niin voin antaa vinkkejä ja tietenkin fiilistellä mestaa. Jarmo on yhtä liekeissä paikasta, joten häneltäkin voi vapaasti käydä kyselemässä mielipiteitä Rocklandsista. Onhan se nyt sen enempää hehkuttamatta yksi parhaista kiipeilypaikoista maailmassa.

Pasilan uudistuksia

Sinä aikana kun itse olin nauttimassa hiekkakivestä Etelä-Afrikassa niin Pasilan keivillä oli remonttihommat käynnissä. Kuten moni on jo varmaan nähnyt, Pasilan kattomuoto on purettu ja sen tilalle on rakennettu toivottavasti enemmän suosiota saava muoto. Kattoakin jätettiin jäljelle, joten hänkkiä saa kränkätä edelleen. Mut enää ei tarvitse omistaa köysittelijän kestävyyttä eikä Pingviinin haubereita siellä kiikkumiseen. Samalla patjoja on myös uusittu.

Syyskauden avajaiset

Yleensä kun syyskautta avattaessa olemme yrittäneet aloittaa sen jollain tapahtumalla kuten esimerkiksi kisoilla. Tänä vuonna skipataan alkusyksyn kisat ja näytetäänkin Chuck Frybergerin uusin leffa nimeltä Scene. Chuckin käsialaa ovat Pure ja Core, joten hyvää settiä on odotettavissa. Tässäkin pätkässä sinivalkoisia värejä edustaa Nalle Hukkataival. Aikaisemmin Chuck on keskittynyt ehkä enemmän kiipeilyn harjoitteluun eli boulderointiin, mutta nyt uudessa pätkässä on myös annos sporttia ja trädiä. Trädipätkät ovat sen verran rouheita, että uskomme jopa Speedomiehen ja Fat-O:n sormien niistä hikoavan! Illan ohjelmassa on myös luvassa grillausta. Jos haluatte mättää elukkaa tai vihreää urakalla naamaan, suosittelemme ottamaan omat eväät mukaan. Tällä kertaa hapanta ei ole tarjolla.

Scenen traileri löytyy osoitteesta vimeo.com/23320585

The Scene Official Trailer from Chuck Fryberger on Vimeo.

Samalla kun syyskausi alkaa, vaihdamme takaisin normaaliaukioloihin. Maanantaista 5. syyskuuta alkaen olemme jälleen auki normaalisti arkisin 10-21 ja viikonloppuisin 12-18. Pasilan ja Konalan tiskillä jatkavat samat tutut naamat. Ainoana erona on se, että Pasilasta löytää nyt syksyn ajan Alvin asemesta Roosan. Alvi otti hieman lomaa ja lähti massiivikäyttäjien Andreaksen, Ollin ja Niinin kanssa roadtripille eurooppaan, joten luultavasti talven aikana on luvassa hyvää pätkää Alvilta. Olemme myös saaneet vihiä siitä, että Alvilta olisi tulossa myös Rocklands-pätkä...

Tofuboulder

Kisoista vielä sen verran, että päätettiin skipata nämä alkusyksyn kisat. Kisoista kiinnostuneille kisoja järjestetään Tampereella ja Turussa syksyn aikana. Omat kisamme pidämme joulukuussa, mutta nimi on Konala Openin asemesta Tofuboulder. Niille, jotka eivät ymmärrä nimen päälle mitään, valotamme hieman. Entivanhaan (back in the days, i forna dar…) aina joulun alla pidettiin Kinkkuboulder-niminen tapahtuma, joka pidettiin perinteisesti Klondyken tiloissa Keravalla. Keravan paikka kuitenkin muutettiin toimistotiloiksi (liekö toimistoja vieläkään?) ja Klondyke siirtyi Koivukylään. Kyseessä on siis halpa kopio perinteisistä kinkkukisoista. Aitoa kunnioittaaksemme nimesimme kisamme Tofuboulderiksi. Kinkun sijaan olemme miettineet, että seuraavista kisoista lähtien annettaisiin Tofuboulderin voittajille palkinnoksi jonkinlainen kiertopalkinto. Onko se sitten 32 kg kahvakuula, otelauta vai ilmainen vuosijäsenyys - sen aika näyttää.

Alennuksia tarjolla

Syksy tarkoittaa myös sitä, että uutta tavaraa on tulossa sisään ja vanhasta pitää päästä eroon. Se taas tarkoittaa sitä että Boulder Shopissa ovat hullut päivät alkamassa. Moonin kaikki vaatteet ovat -30% kauan kuin tavaraa riittää (öö, eikö se aina mene niin, että tavaraa on tarjolla niin kauan kuin sitä riittää?), Coston mankkapussit ovat myös alennuksessa -20%, vanhemmista Arc’teryxin valjaista lähtee 15% pois, sekä jäljellä olevista Five Tenin Quantum- ja Hornet tossuista saa myöskin 20% rabatin. Noukkikaahan omanne pois ennen kuin toiset ehtivät.

Kesäkausi 2011 lähestyy

2011-05-19T01:38:00.000-07:00

Suomen boulderointikausi saatiin vihdoinkin avattua kevään mittaan vaikka suuri lumen määrä aiheutti päänvaivaa. Itse allekirjoittanutkin pääsi aloittamaan kautensa aika ajoissa ja taisinpa käydä enemmän kevät kaudella kiipeämässä ulkona kuin viime vuonna yhteensä. Herra ylijohtaja on ollut onnekas kevätkaudella ja kiivennyt +50 päivää ulkomailla.

Jarmon reissu alkoi köysittelyllä Espanjassa, josta hän siirtyi Fontsuun boulderoimaan ja sieltä painui nopean Sveitsi visiitin jälkeen Italiaan. Tällä hetkellä herra ahkeroi Frankenjurassa toivoen että Frankenjuran boulderimaiset sporttireitit valmistelisi hänet Afrikan pitkiin kattopätkiin. Itse allekirjoittanutkin on lähdössä ensimmäistä kertaa Afrikan mantereelle ja kohteena on mikäs muukaan kuin elokuvista tuttu Rocklands.

Elokuvista puheen ollen, bookkasin aamulla Chuck Frybergin uuden elokuvan The Scene näytöksen Konalaan. Näytös pidetään vasta kesän jälkeen, luultavasti syyskauden avajaisissa, jossa voi jakaa kovimmat tikkinsä muiden kanssa samalla kun pidetään pienet grillauspippalot Konalan suunnilla.

Ennen kuin painun halaamaan sitä ihanaa punaista hiekkakiveä haluan pahoitella itseni sekä Herra Moonin puolesta todella huonoa pädi tilannetta joka aiheutui sekaannuksesta Moonin tehtaalla. Herra ilmoitti minulle että pädejä on pian saatavilla ja toivottavasti niitä saadaan myös Suomeen asti pikimiten, samalla voidaan pistää sormet ristiin ja toivoa hieman viileämpää kesää Suomeen jotta kitkaakin riittäisi.

Ja vaikka moni ei kesällä kiipeä sisällä, niin kannattaa silti ainakin kerran viikossa käydä sisällä kiikkumassa jotta voima ei nyt ihan häviäisi ulkokauden myötä. Sisällä kiipeämisestä puheen ollen, pistetäänpä sama tarjous taas pystyyn kuin viime kesänä. Jos ostatte arvokortin jonka arvo ylittää 70€ saatte ylittävältä osalta 50% bonusta eli:

Maksa = Saat
70€ = 70€
100€ = 115€
150€ = 190€
jne..
Tarjous on voimassa 1.6.2011 – 31.8.2011

Muistakaa myös että kummatkin toimipisteet ovat siirtymässä kesäaikaan piakkoin ja uudet ajat ovat.

30.5.2011 – 4.9.2011
Arkisin. Klo 12.00 – 18.00
Viikonloppuisin. Suljettu.

Kesäkausina kun kerta on myös välillä aivan liian kuuma boulderoida ulkona, kannattaa kokeilla vaikka välillä sitä köydellä kiipeämistä. Siihen tarvittavat välineet löytyvät Konalan shopista, ja asiakkaiden pyynnöstä Konalaan on saapumassa myös niitä neljä lenkkisiä Ryxin valjaita, johon mahtuu myös trädi sankareiden kamat. Konalasta löytyy myös Bealin köydet, Gri-gri kakkoset, BD:n jatkot sekä todella tyylikkäät CU varmistuslasit.

Konalasta pitäisi myös löytyä jatkossakin enemmän E9 vaatteita. Tästä iso kiitos Jarmolle joka oli tavannut firman omistajan Mellobloccossa ja pyytänyt parempaa yhteistyökykyä ja maininnut että vaikka Italian pääministeri ei diggaa suomalaisesta safkasta niin me kyllä halutaan ostaa niiden kuteita.

Toivon kaikille todella loistavaa kesää, tikatkaa kovaa ja pitäkää paikkanne kunnossa ja jos jotakuta kiinnostaa miten meidän possella afrikassa sujuu niin yritän päivitellä henkilökohtaista blogiani joka löytyy osoitteesta: sakarimcgregor.blogspot.com josta voi lukea Andyn ja Kuutin tuoreimmat tikit ja Björnin hurjimmista savanni seikkailuista.

Vielä lopuksi haluaisin infota että kesäkuusta heinäkuun puoleen väliin allekirjoittanut ei lue sähköpostiaan hirveän usein, ajattelin myös jättää puhelimeni suomeen joten jos on akuuttia keivi asiaa niin kannattaa lähettää mailit osoitteeseen: info (at merkki tähän) boulderkeskus (piste) com

Moon pad pre-orders!!!

2011-02-02T00:11:00.000-08:00

There’s always that time of the year when we start planning for the upcoming season. Our tick lists are ready to be dominated, either by you or the problem. For me it’s usually the problem that takes the win during springtime, but luckily they usually get their ass kicked during fall.

So what does one need for the upcoming season? Well a good crash pad is a must for any self-respecting boulderer, so I thought I would make you an offer you can’t resist. If you order a pad before the 12th of February you get it or them for a special discount price.

The estimated arrival date according to Mr. Moon is at the end of March this might change depending on how many of you will order one…

Saturn: 250€ (290€) --- Warrior: 170€ (190€) --- Pluto: 110€ (130€)

So choose your own, and send your order to the following address ennakko@boulderkeskus.com before the deadline and your ankles will be safe this spring.

Please leave your contact details with your order (Name, Address, Phone number) and also the color of your new pad (Red, Camo, Grey).

Fontainebleau, osa #2

2010-10-12T15:37:00.000-07:00

Sittenhän ne sateetkin kivasti kirposivat ilmoille. Yhtenä päivänä ei tarvinnut kiivetä ollenkaan, oli muuten ensimmäinen lepopäivä seitsemään päivään. Sen jälkeen kahtena päivänä alkoi sataa kesken kiikkujen. No ei sinänsä, hyvä vaan, että saa välillä ottaa levon kannalta.

Ilmeeni oli samanmoinen ensipisaroiden valuessa kuin alla olevalla kivenmurikalla. Mutta kyllä se siitä sitten suli.

Näimme The Outsiderissä (tai Between the Trees saattoi olla kyseessä kanssa) sellaisen hienon kanttihässäkän kuin Gargantoit (7A). Päätimme tuossa päivänä muutamana kurvata pelipaikoille ja lähettää reitin. Kun saavuimme paikan päälle,huomasimme ensimmäiseksi, että kattohan on ihan naurettavan korkealla ja kyllähän siinä pelonsekaisia tunteita väistämättä heräsi :) Katon loppu oli jossain 3.5 metrissä. Itse heitin pyyhkeen suoraan kehään, Jussi sitä vastoin päätti antaa pari yrkkää. Jussin nakit kuitenkin olivat niin rieskana, että yritykseksi jäi lähetys.

Itse päätin napsia pari kuvaa ympäröivästä maastosta.

Käytiin toistamiseen Apremontissa kun Jussi tahtoi yrittää Crazy Horsea (7B). Sehän passasi mulle, koska nakkini ovat kroonisesti vereslihalla. Paikalla oli saksalainen boulderjemu, joka yrkkäili reittiä. Odotimme ystävällisesti kunnes mies saisi hommansa päätökseen. Itse en ajatellut kokeilla reittiä ja sanoin olevani vain väsynyt köysittelijä, jolla ei mitään jakoja ko. reittiin olisi. Jussilla ei meinannut hommasta ensin tulla mitään, joten päätin antaa pari yrkkää. Yhtäkkiä huomasin kenottavani reitin topissa kolmannella yrkällä. Olo tuntui pitkästä aikaa lähestulkoon vahvalta. No ei missään nimessä vahvalta, mutta vahvemmalta kuin aiemmin.

Parikymmentä yrkkää laitettuaan Jussikin taiteili tiensä toppiin ja samalla hetkellä kun mies pääsi toppiin, kamerasta loppui akku. Hyvä niin, saatiin reitti mukavasti videonakin taltioitua.

Nyt ollaan kiivetty muutama päivä muiden suomalaisten kanssa, jotka hyökkäsivät giteemme kun olivat varanneet sen nokkelasti ennen meitä. Me menimme bivitteleen telttaan, mutta onneksi säätiedotus lupasi viikon poutaa putkeen.

Olen monesti miettinyt, että mistähän se taiteilija on reväisty, joka on sommitellut maastopukuihin niin julmetun hienot kuosit. Tänä aamuna se sitten vihdoin ja viimein selvisi kun olin heittämässä kepillistä yhden puun juurella.

Mitäs vielä? Jusa kävi kiikkumassa pitkän Isatis-päivän päätteeksi La Coquille -reitin, napattiin talteen pari fotonia siitäkin.

Sitten Suomi-possella käytiin aiheuttamassa pahennusta Bas Cuvierissa. Allekirjoittanut kiikkui pitkän aikaa Nemesiksenä roikkunaan Holey Moleyn (7A) vihdoin ja viimein. Loppupäivä menikin katsellessa kun muut suorittivat lähetyksiä. Illansuussa kipaistiin vielä Cuvier Rempartiin ja poijjaat kiipesivät jonossa Duroxmanien ja sen jälkeen L'Angle Allainin. Nappasin myös hienon kuvan Antista, joka kiikkui vähintään yhtä vihreää ja hienoa reittiä kuin High Time Vaasassa.

Fontainebleau, osa #1

2010-10-04T05:56:00.000-07:00

Viikko takana Fontsussa. Koko viikon ajan olo on ollut sellainen, että on huonommassa kunnossa kuin koskaan. Syynä lienee se, että viimeksi olen ollut ulkona boulderoimassa kesäkuun ensimmäisinä päivinä Sveitsissä. Sen jälkeen olen kiivennyt pelkästään köydellä - kunnes sain pyhän lupaukseni täytettyä.

Moni voi kysyä, mitä eroa voi olla köysittelyssä ja boulderoinnissa. Monille ei varmaan mitään, mutta itselleni erot ovat kohtuu suuret. En päässyt Fontsussa reittejä, jotka olin ensimmäistä kertaa kiivennyt ensimmäisellä Fontsun reissulla vuosia sitten. Ensimmäinen ero oli otteesta kiinni ottaminen. Kun "normaalisti" roiskaisen käden otteelle, saan siitä kiinni ja pidän kiinni. Nyt vähänkään vaikeammassa muuvissa puristan vasta siinä vaiheessa kun on jo liian myöhäistä. Toinen juttu on se, että jos ote tuntuu huonolta, en pidä täysillä kiinni. Eli en kiipeä omilla rajoillani.

Ensimmäisen viikon agendana on siis ollut löytää pikkuhiljaa kadoksissa ollut hermotus boulderointiin ja se kiukku vetää jokainen muuvi kuin viimeisensä :) Kai monet sen osaa tehdä köydelläkin, mutta itselläni köysitellessä kiipeilytyyli on hitaampi, rauhallisempi ja staattisempi. Kun taas tyylini boulderoida on enemmän dynaaminen, aggressiivisempi ja enemmän riskirajoilla liikkuva. Eka viikko jouduttiin myös bivittelemään Ranskan metsissä. Ei kovin siistiä- suosittelen giteä tai F1-hotellia...

Alkureissu on ollut enemmän tai vähemmän totuttelemista hiekkakiveen, boulderointiin ja vereslihalle kuluneisiin sormenpäihin. Olemme kiivenneet joka päivä yleensä helppoja 6A-6C -pätkiä ja yritelleet jotain 7A:n tuntumassa olevaa. Eli mitään urotekoja ei olla vielä tehty eikä varmaan tulla vielä vähään aikaan tekemäänkään.

Eilen menimme Rocher aux Sabotsiin, vaikka sunnuntainahan paikka on täyteen ammuttu ihmisiä. Ajattelin kuitenkin näyttää Jusalle minkä verran ja minkälaisia ihmisiä Fontsussa on viikonloppuisin. Rocher aux Sabots on siitä tosi kiva paikka, että sinne on tehty oma valkoinen circuit pelkästään lapsille. Boulderit ovat vain parin metrin korkuisia ja reitit helppoja. Ne on numeroitu valkoisella maalilla. Alastulot ovat hiekkaa ja meno oli kaiken kaikkiaan enemmän picnic-henkinen kuin missään muualla (Magic Wood, Albarracin, Suomi, Kjuge jne) olen nähnyt.

Paikalla olí pareja kävelemässä, lapsiperheitä päivänvietossa, kiipeilijöitä circuiteilla, kiipeilijöitä tiettyjen reittien kimpussa ja parkkipaikalla vielä sama, vanha gubbe pohjaamassa kenkiä. Kaiken kaikkiaan aika mielenkiintoinen asetelma.

Kävimme aluksi Le Tiroir (6B)-nimisen klassikon kimppuun. Molemmat kiikkuivat sen näppärästi, mutta yleisesti ottaen tuntuu siltä, että 6B on Fontsussa aina vaikeampi kuin esim. 6C tai 7A =) Johtuu varmaan paskasta jalkatekniikasta, mutta kuitenkin. Jusa pyöräytti sen jälkeen nätisti reitin L'Oblique (6C) probleeman kasaan.

Eväsretkellä olleet ihmiset pysähtyivät katselemaan kiipeilyjä ja taputtivat jokaiselle toppaajalle. Hiukan absurdi olohan siitä tuli, mutta jos aikoi kiivetä, ei auttanut siitä välittää :) Parit ranskikset suosittelivat meille L'Obliquen jälkeen kolmea reittiä: Jet Set (7A), Smash (7B) ja Graviton (7A). Kaksi ensimmäistä ovat aika suoraviivaisia dynoja ja kolmas kunnon hyljetoppaajan unelma.

Jet Setissä lähtään parilta hyvältä otteelta, vedetään huonohkolle krimpille, tehdään match ja loikataan vasemmalla kädellä kiven päälle. Ongelma on pystysuora, joten voimapuolella reitti on helppo. Muutamalla yrkällä sain asennon sopivaksi ja Jet Set antautui. Jusa hyppi kuin Duracell-pupu, mutta käsi ei vain suostunut pysymään toppiotteessa. Lähellä, mutta ei savuketta.

Seuraavana oli vuorossa Smash. Reissun kovin greidi oli edessä. Kyseessä oli aivan suoraviivainen dyno. Lähtöotteet alhaalla, reipas pumppaus ja roiskaisu emäkahvalle. Probleema näytti ekamulkaisulla aika samantyyliseltä kuin Le Jete Vert Isatiksessa. Muutaman yrkän jälkeen tuntui siltä, että korkeus olisi riittävä, mutta jostain syystä en saanut otteesta kiinni. Jusa kysäisi ohimennen, kannattaisiko yrittää vaikka koukistaa hieman sormia ja ottaa kiinni toppiotteesta… Otin vinkin vittuiluna, mutta päätin koettaa. Hommahan toimi kahdella yrkällä :D Nyt kun reissun eka 7B meni, mies oli niin uhoa ja voimaa täynnä, että päätimme siirtyä Gravitonille.

Kuvissa olen ottanut käyttöön uuden kiipeilyilmeen hamsteri-ilmeen lisäksi. Kyseessä on selkeä Urpoilme.

Jusa katsoi ensin mallin alkumuuveihin, sitten allekirjoittaneella loppui usko toppauksen kanssa. Jusa sitä vastoin pamautti heelhookin rohkeasti oikealla jalalla, nosti oikean käden topin **skaan krimppiin ja väänsi väkisin itsensä ylös. Harmillisesti ekalla yrkällä tuli dabi viereiseen kiveen, joten se meni Jusan osalta "vasta" tokalla yrkällä. Itselläni oli ongelmia luottaa huukkiin ja jouduin pari kertaa keräämään uskallusta. Mutta parin yrkän jälkeen hirvityylin toppaus oli suoritettu.

Tässä vaiheessa päivä alkoi kääntyä jo iltaan, joten miehet kävivät hakemassa La-Chapelle-Reinin kylästä … PITSAN :D Iltapalaksi siis pitsaa ja Babylon 5:sta.

Ei riipu reitistä - greidi on jumala

2010-09-14T12:45:00.000-07:00

Teetimme #kiipeily-kanavalla aikoinaan hienoja paitoja, joihin allekirjoittanut taisi puolivakavissaan letkauttaa tuon otsikon totuuden. Saattoi se olla tietenkin Eeliksen, Jannen tai Villenkin keksintöjä. Kuinka tahansa, kaivoin paidan naftaliinista ja nyt voinkin sitä ylpeydellä kanniskella ainakin pari päivää ;)

Kuten monet tietävätkin, tein tuossa huhtikuussa tyhmän lupauksen, että kiikut loppuvat kokonaan, jos kesän loppuun mennessä ei 8a köydellä äsähdä. Miksi näin? Tiesin saamattomuuteni tuon 8a:n suhteen, joten kovat keinot oli otettava käyttöön. Ellen olisi lupausta tehnyt, en olisi vaivautunut kiipeämään koko 8a:n reittiä. En sen takia, etten siihen pystyisi vaan sen takia, etten haluaisi nähdä sitä vaivaa. Kuinka paljon vaivaa siitä sitten olikaan?

Kuten noista Sveitsin moottoritietarroista näkee, muutaman kerran oli Transporter pyörähtänyt Sveitsinmaalle. Toukokuun puolivälissä vanha sotaratsu liikahti jälleen kohti keskisempää Eurooppaa. Ensiksi pysähdyttiin Frankenjuraan joksikin aikaa kiipeämään, mutta sateiden vuoksi heitimme pikaisen keikan sikakuumaan Fontsuun. Sateiden jatkuessa Frankenjuralla päätimme paeta Sveitsiin, mutta sielläkin homman juoni oli aika vetinen. Soitteluja ympäri Eurooppaa ja sama tilanne joka paikassa. Kävimme myös Finale Liguressa Italiassa koettelemassa onnea. Kyllähän se onni ainakin päivän kiikut kesti ja sitten tuli taas vettä. Suomeksi sanottuna koko reissu oli yhtä vesisadetta. Eiku ei ollutkaan, kyllähän Magic Woodissa sateli luntakin sinä päivänä kun päätettiin feidata.

Kuningasidea kiivetä 8a Frankenjurassa sai tylyn lopun sen vuoksi, että vesisateiden vuoksi projektointi oli vähän vaikeaa, lähetyksestä puhumattakaan. Die Zwei Muskeltier oli todella lähellä, mutta sitähän ei luonnollisesti lasketa.

Hirvihän ei vähästä lannistu vaan ajatteli, että Suomessa on peruskesä ja pakkasta, joten reissussa kasaan kaavittu tuntuma ja kestävyys riittäisivät hienosti jonkun 8a:n torppaamiseen kotimaan kamaralla. No muuten idea oli taas aivan loistava, mutta Suomeen tullessa naamaan iski märkä rätti ja +30 asteen helteet. Niitähän taas riitti ja kesä alkoi uhkaavasti käydä ehtoopuolelle. Järeämmät aseet oli saatava käyttöön.

Kuten kaikki eivät tiedä, aloitin kiipeilyn köysikiipeilyllä - Niemiselissä. Niemisel on synkkä mesta. Eka kesänä pääsin siellä tasan 0 reittiä. Kävimme n. 20 viikonloppua kiipeämässä ja loppukaudesta alkoi tuntua siltä, että Beavis 7a voisi joskus mennä. Menihän se seuraavana vuonna. Niemisel on lyhyesti sanottuna yksi parhaita kiipeilysektoreita maailmassa. Toki on paikkoja, joissa on reittejä enemmän, mutta Niemiselin reitit ovat laadultaan aivan jäätävän hyviä. Kannattaa käydä matkankin päästä koettamassa. Kiikut Niemiselissä kruunaa ilta autiotuvalla, saunominen, uiminen ja pakollinen paskanjauhanta. Tämän vuoksi valitsin ekan 8a:ni juuri Niemiselistä. Vaikkei reitti menisikään, saisi ainakin saunoa kavereiden kanssa.

Eka sessiolla oli tosiaan tutut +30 enkä päässyt edes kruksimuuvia. Muutoin reitti meni aika nätisti ja kestävyyskin riitti mukavasti kaikkiin muuveihin. Toisella sessiolla oli vähän aikataulupaineita ja aikaa oli tasan yksi ilta. Oli lähellä, muttei sikaria. Viime viikolla otin pari pekkaspäivää ja kävin vääntämässä reitin väkisin kuosiin. Kruksin jälkeen loput n. 40 muuvia menivät sangen helposti ja sain luvan jatkaa kiipeilyharrastusta... Harmi kun ei saatu lähetystä videolle, usko loppui jo videokuvaajallakin säälittävien yritysten aikana.

Sitten vielä tuhannen taalan kysymys. Mitä seuraavaksi? No ei ainakaan 8a+:n, eikä 8b:n eikä mitään muutakaan köysireittiä. En jaksa projektoida köysireittejä. Tulen kiikkumaan köydellä jatkossakin, mutta lähinnä onsaitteja ja yhdellä sessiolla kiivettäviä reittejä. Tää boulderointi ku on harjoittelua, eikä kiipeilyä niin tässä voi heittää epäviralliseksi tavoitteeksi vaikkapa 8B:n boulderin. Aikataulua en aio antaa enkä luvata mitään tyhmää. Treenataan tässä ja katsotaan riittääkö perseellä kate egon allekirjoittamiin shekkeihin...

Five Ten testipäivä ja Dynoilua

2010-09-08T09:22:00.000-07:00

Konalaan saapui viime viikolla viralliset Dyno-otteet ja tänään kun Tuomo putsasi seinää niin samalla ruuvattiin ne kiinni, eli nyt saa tulla tekemään ne uudet maailmanennätykset ja tuhoamaan paljon puhutut kahvanahat.

Pyydän myös huomioimaan seuraavanlaiset asiat kun dynoja vedätte. Älkää käyttäkö käsiotteita jalkkiksina ja siinä vaiheessa kun haluatte vaihtaa kahvojen paikkoja niin älkää menkö irroittamaan otteita itse vaan pyytäkää joku henkilökunnasta tekemään sen teidän puolestanne. Syy tähän on yksinkertainen: otteissa on hieman hämärämpi kiinnitys systeemi ja huomattiin jo siinä vaiheessa kun avattiin paketteja että ne menee myös todella helposti rikki.

Toinen ilmoitusmuotoinen asia olisi tulevasta 5.10 kiertueesta. Eli viis kympin pojat ovat tulossa Konalassa käymään ensi keskiviikkona 15 syyskuuta. Luvassa on 5.10 kenkien testailua, uusien mallien hypistelyä, pojat aikovat myös pitää esitelmän big-wall kiipeilystä Yosemitestä ja Gröönlannista. Illalla on myös mahdollisuus poistaa 5.10 Project kengät alennettuun hintaan jos Turkulaiset eivät ole niitä kaikkia onnistunut ostamaan. Keskiviikkona pidetään myös pieni muotoinen dyno-skaba, joten kaikki vaan mukaan ja katsotaan ketä saa tehtyä Konalan ennätyksen illan mittaan.

-Sakke

Uusia kasvoja part 2.

2010-08-24T03:11:00.000-07:00

Kun kerta Jarmokin hieman kertoi kesästään niin ajattelin myös itse avautua omastani. Kuten Jarmo jo aikaisemmin kertoi, hän lähti toukokuun aikana maailmalle nauttimaan vesisateesta ja huonoista kitkoista. Itse rupesin pyörittämään Konalaa täyspäiväisesti. Uutta opettelemista riitti ja parisen kertaa jouduin Jarmoakin vaivaamaan halvoilla ulkomaanpuheluilla.

Kesä kului Konalassa hikoillen ja kiroten kun lämpötilat kohosivati huippulukemiin, ulkona boulderointi ja jopa sporttipätkätkin kärsivät kun kitkasta ei ollut tietoakaan. Parina viikonloppuna kävin työstämässä Olhavalla Piru on irti nimistä sporttipätkää, mutta yläosan släbiltä tuli ihan kuusi-nolla turpaan, joten päätin jättää kyseisen reitin ensi vuodelle.

Yrkkäämässä Piru on Irtiä Olhavalla 7c+/8a

Jossain vaiheessa kesää Jarmokin palasi lomaltaan ja tuuraajan saatuani painuin Saksaan messuille. Kolme päivää kului uusia tuotteita hypistellen ja diilejä hieroen. Nyt syksyllä keskuksen kauppaan on siis saapumassa ainakin Arc’teryxin valjaita, E9:n vaatteita, sekä BD:n rautaromua. Samalla reissulla käytiin myös maailman suurimmassa bouldermestassa joka oli juuri avannut ovensa Münchenissä. Saimmekin sieltä myös pari napakkaa ideaa uutta treeniseinää varten joka nousee talven myötä johonkin Konalan nurkista.

Messuilta bongatut uudet La Sportivan tossut, testanneena voin sanoa että on ihan mahtavat

Ja kuten etusivulla lukee olemme tosiaan siirtyneet talviaikoihin ja vaikka allekirjoittanutta ei näy enää niin paljon iltaisin niin se ei tarkoita sitä, että Jarmo minut olisi piilottanut jonnekin vaan kesän istumiset palkittiin aamuvuoroilla joten nyt itselläkin riittää aika kiipeämiseen ja projektointiin.

Sauli ei myöskään ole ainut uusi työntekijä jonka olemme palkanneet kesän loputtua. Kuten moni on varmaan huomannut Konalassa reitit ovat vaihtuneet nyt hyvään tahtiin ja otteita pestään hirveätä tahtia, siitä on kiittäminen Tuomoa, joka opiskelun ohessa käy kerran kaksi viikossa purkamassa ja pesemässä otteita, myös moni uusi reitti on herran käsialaa.

Tuomo tikkaamassa Magic Woodsin klassikoita, kyseessä tällä kertaa Grit De Luxe 7B ©Antti Ahola

Saulin ja Tuomon lisäksi Konala sai myös kolmannen uuden tiimiläisen, nuori herra Gullsten joka vietti kesänsä ympäri Eurooppaa tikaten aloitti myös työnteon Boulderkeskuksessa. Andy löytyy tiskin takaa viikonloppuisin. Miestä ei varmaan tarvi hirveämmin esitellä, mutta laitetaan tähän esittelyä parilla sanalla. Mies tikkaili Sveitsissä kourallisen 8B:n bouldereita ja Ranskassa kiipesi sen verran köyttä että käteen jäi yksi 8C+ ja pari 8C:tä.

Andy tekemässä ensinousua Dark Sakai:n (8B) Magic Woodsissa. ©Clemens Arndt

Joten näiltä kuulumisilta itse aloitan syys/talvikauteni joka tulee olemaan armotonta treenaamista ensi kesän Rocklands-reissua varten.

Ja lopuksi vielä ilmoitusluonteinen asia, että tehkääpä tilaa lokakuun kalenteriinne, Konala Open tullaan pitämään 2.10.

- Sakke

Hädässä ystävä tuta...

2010-08-21T07:01:00.000-07:00

Ei vaineskaan.

Ei Mannin Olli oikeasti apua ois tarvinnu. Ajattelin kuitenkin mennä häiritsemään viimeistä iltaa ennen avajaisia. Oman muistini mukaan sekä Pasilan, että Konalan kanssa ennen avajaisia työt on lopetettu joskus 05-07 välillä aamulla. Ajattelin, että tämäkään kerta ei varmaan ole poikkeus, joten päätin uhrata yhden yön unet ja mennä auttamaan varsinkin patjan rakentamisessa ja muisskain juoksevissa hommissa.

Olihan hirvestä ainakin jonkin verran apua. Vein mukanani laatikollisen mankkaa sekä yllärinä punaista tarranauhaa, koska laskeskelin sitä tarvittavan.

Ensi töikseni kasailin punttisaliin painotelineen, penkin, ristikkäistaljan ja aloittelin alataljan nakertamista kunnes päätin, että minua tarvitaan enemmän patjan värkkäämisessä. Auttelin patjan teossa, liimailin samalla lastenseinän patjan kasaan jämävaahtomuovin paloista, koska mitoitukset olivat menneet tarkalle. Hyvä niin, eihän sitä hukkamatskua halutakaan.

Siinä samalla sitten tein kymmenkunta reittiä, kasasin soffapöytiä, asentelin käsipyyhejärjestelmiä, nakertelin mankkalaariin reikiä (siksi ne reiät eivät ole pyöreä vaan aivan minkälaiset sattuu...).

Hommaa riitti helposti aamuviiteen, sitten Mannin kotio nukkumaan ja kympiltä takaisin mestoille. Olli jäi vielä ahertamaan ja hän oli saapunut aamuseiskalta nukkumaan ja sai kuulemma uinua kahteentoista asti kun yritin potkia miestä kympiltä hereille.

Onneksi Bouldertehtaalla olivat enemmän aamuvirkut jo siivoamassa paikkoja. Hoitelin vielä parit johdotukset, kellon asennuksen ja siirsin naisten pukkarista ylimääräisen käsipyyhesysteemin invavessaan.

Viralliset avajaiset alkoivat yhdeltä ja homma oli aika hyvin kuosissa ja homma roudasi :)

Katsoin parhaaksi näytellä reittejä uusille kiipeilijöille ja kun sormista tihkui jo verta, ajattelin kääntää Transporterin kokan kotia kohti.

Mitä kaikkea tästä nettosin? Hyvän mielen ja kiipeilykaverin auttamisen ilon. That's what climbers are for, eiks jeh? :)

Alla vielä muutama kännykameralla otettu kuva eilisen touhuista.

Uusia kasvoja, part 1.

2010-08-17T06:46:00.000-07:00

Keväällä pyörittelin yksikseni Konalaa. Tarkoitti siis sitä, että heräilin aamuseiskalta, siivosin, tein juoksevat hommat, taiteilin itseni klo12:00 aukaisemaan Konalaa ja palvelin asiakkaita aina iltaysiin saakka, kunnes laitoin ovet lukkoon ja siirryin koodailemaan tietojärjestelmiä paremmaksi. Yleensä laitoin nukkumaan joskus 01-02 välillä ja aamulla taas sama ralli.

Tämä tarkoitti sitä, että huhtikuun lopussa tuli 1600 tuntia töitä täyteen tammikuun alusta lähtien. Nohevimmat varmaan pystyvät laskemaan tuntimäärästä, että normaalin toimistorotan vuosittaiset työtunnit tulivat täyteen sopivasti tuossa.

Toukokuussa alkoivat kesäaukioloajat ja Sakari McGregor siirtyi Pasilasta pyörittelemään Konalaa kun itse olin latailemassa akkuja (lue hummailemassa) maailman turuilla.

Nyt kun syksy koittaa ja palaamme takaisin normaaleihin aukioloaikoihin, oli aika etsiä kolmas vakkari Konalaan hoitelemaan hommia minun ja ja Saken lisäksi. Saulin kanssa oli ollut puhetta asiasta jo aiemmin, mutta meillä ei ollut antaa mitään tarkkaa päivämäärää milloin työt olisivat alkaneet, joten homma oli aika tyhjän päällä.

Nyt kuitenkin Sauli palasi sopivasti reissuiltaan Suomeen ja meillä oli tarjota töitä elokuun puolivälistä alkaen. Win-win. Saamme sekalaiseen seurakuntaamme uuden ja mukavan taistelijan.

Mitä Saulista voisi sanoa? Kiipeilijänä Sauli on ns. kova luu. Sauli aloitti kiipeilyn -96, silloin kun jengi vielä kiipeili kirjavissa spandexeissa.

Bouldereilla Sauli on tikannut mm. seuraavat: Totoro 8A, Hottentotti 8A, Right Hand of Darkness 8A.

Sauli ei ole mikään uusi tuttavuus köyden terävässäkään päässä. Hän on tikannut köydellä kovinta Suomesta löytyvää settiä - Estrella 8b, Seriffi 8a, Buu Klubben 8a ja Adlon 8a.

Jos bongaat Saulin tiskiltä tai kiipeilyseinien puolelta - rohkeasti vain juttelemaan.

Liian kauan liian hiljaista

2010-08-13T09:21:00.000-07:00

Nyt on ollut taas aivan liian kauan viimeisestä päivityksestä. Pahoitteluni ja pahoittelumme.

Lupaan (fingers crossed) parantaa tapojani. Lähiaikoina on tulossa pari päivitystä, joten ainakin kolme päivitystä on "kiveen hakattuna".

Mutta asiaan... Nautin kahden blogin lukemisesta suunnattoman paljon. Toinen on Korosuon Sakun "Haukkari".

Toinen on sitten Alhonsuon Tapsan "Rollomixed".

Pojilla tulee juttua sen verran lupsakkaan tyyliin kirjoitettuna, että lähes joka postauksen aikana tulee huutonaurua ja meinaa limpparit lentää nenän kautta pihalle.

Eli kurkatkaapa tuosta sivun oikeasta laidasta Suomen parasta blogiantia :)

Kauppakin valmistuu

2010-03-31T12:27:00.000-07:00

Moni varmaan on jo funtsinut, että eipä se kauppa koskaan nouse kun kassalla tanottava heppu on laiska urpo. No jälkimmäinen on aivan totta, mutta tänään sain Saken hetkeksi istumaan kassalle ja väsäsin kaupan lähes kuosiin. Vielä puuttuu laminaatit lattioilta ja hieno loistava caven logo seinältä, mutta muuten alkaa olla ready.

Aprillipäivän aamuna 0530 pitäisi tulla vielä Sportivan kengät ja myöhemmin päivällä limukkakaappi. Saadaan ehkä limunaatiakin myyntiin :)

Alla pari kuvaa kaupasta.

Ps. Huomenna rantautuu myös 3800mm leveä kangas ja 12000 ansilumenin FullHD-tykki Coren näyttämistä varten :)

Mankkaa

2010-03-24T04:39:00.000-07:00

Oon nähny varmasti jossain yhtä paljon mankkaa, en kyllä muista missä ja milloin.

Pihaan kurvasi Itellan pirssi, joka pulautti sisuksistaan kivasti 193kg eli pari kuutiota Grippyä.

Nyt luulis mankan riittävän ainakin hetkeksi :)

Liikkuvaa kuvaa kisoista

2010-03-15T21:45:00.000-07:00

Mun TODO-listalla olisi yksi videon koostaminen Konalan kisoista.

Kuten arvata saattaa, TODO-listavaiheeseen se on jäänytkin.

Joku muu on kuitenkin ollut astetta nohevampi.

Enjoy:

Bleauholds ja Nicros

2010-03-13T05:16:00.000-08:00

Mistä näitä otteita oikein sataa?

Peter Hammer hilpaisi juuri hetki sitten sisään ja heitti taas muutaman laatikon otteita. Nyt on jullllmetut kahvat bouldertuubiin, jonka eteen isken taas jonkin verran tunteja tänään. Sekin saattaa siis aueta piakkoin. Nicrosilta tuli taas mukavan kokoisia muotoja ah niin eleetöntä vaneripintaa koristamaan.

Eilen tuli Suomen vahvin Jolli taloon ja toi tuliaisiksi hienon taideteoksen. Kivasti oli Jolli liioitellut forkkuja, abseja ja rautaista puristusta. Kiitokset siitä :)

Joulu tuli myöhässä...

2010-03-11T02:22:00.001-08:00

...mutta tuli kuitenkin :)

Ensinnäkin. Kun onnessani imuroin patjoja toista kertaa, huomaan ensin imurin imutehon vähenevän hieman. Mutta kun koirat haukkuu ja karavaani kulkee, kaiuttimista soi Joka päivä ja joka ikinen yö Sarah Kiven versiona, en siihen juurikaan kiinnittänyt huomiota.

Siinä vaiheessa kun sieraimiin hiipii palaneen käry, havanhdun hieman. Jahas, se oli sitten kolmas kärähtänyt imuri BK:n historian aikana. Sanotaan, että hyvää ja halpaa ostettaessa pitää ostaa kaksi tuotetta. Kerron teille nyt hyvät ihmiset, että hyvää imuria ei sitten saa ainakaan 500 eurolla. 1500e hassanneena päätin ostaa kunnollisen imurin.

Nyt on Suomen Imurikeskukselta ostettua Eurovac 433 -teollisuusimuri HEPA-suodattimella, kolmella moottorilla, 3600W teholla ja 10700l/min virtauksella. Saapa nähdä kauan kyseinen mylly kestää patjojen imuroimista. Jos se kestää 1.5 vuotta se on aiempien imureiden tasolla. 3 vuotta ja se haukkuu jo hintansa.

Hetken perästä Transpointin setä soitteli, että Konalaan olisi tulossa yksi 2.7m korkea eurolava.

Englannin maalta (Sheffieldistä, yllättäen...) tuli uusi läjä otteita. Tavoite oli saada ne avajaisiin, mutta aina ei mee nallekompiaiset tasan. Nyt olisi tarkoitus askarrella holvikaareen ekat reitit kun saatiin hyvän kokoinen stalaktiitti, jonka kautta on ihmisen kiva rimpuilla pitkin kaarta. Pari muutakin muotoa tuli stalaktiitin lisäksi.

Väittäisin, että kohta on ihmisen kumma kiivetä :)

Alkumetrit

2010-03-10T08:34:00.000-08:00

No niin.

Tilanne ei ole normaali, eikä se ole sitä vielä pitkään aikaan :) Paikka on kiipeilykunnossa, mutta myymälä on vielä tekemättä ja tiskikin on vielä inan verran kesken. Mutta kyllä se tästä. Äiteekin aina sanoo, että hättäilemällä ei tuu ku paskapäisiä lapsia. On vissiin mammalla hoppu ollut mua tehdessä.

Eniveis. Avajaisissa oli tosiaan ensin tosi omaperäisesti Konala Open '10, sitten SM-cupin osakilpailu. Finaaleita varten himmennettiin valot ja pistettiin tunnelmavalaistusta päälle.

Omasta mielestäni fiilis oli aika asiallinen. SM-cupin jälkeen tatinpäällisen valloitti MC Ruudolf. Ruudolf veti doupit setit ja jäipä vielä keikan jälken kiikkumaankin. Toivottavasti nähdään puhelaulajaa myöhemminkin kiipeämässä, koska taidot olivat aika hyvät ensikertalaiseksi.

Ruudolfin jälkeen musiikista vastasi DJ Toni Aalto.

Kinkerit loppuivat joskus iltasella. Itse lähdin kotiin nukkumaan jo yhdentoista maissa, koska viime viikolla työtuntien määräksi jäi loppujen lopuksi 121h. Sanoisin, että se on jo ihan kelpo suoritus laiskuuden ihannoijalle.

Eilen saimme kaffimasiinan, joten täältä saa nyt hyvää Illyn espressoa, cappuccinoa ja latteakin.

Kuten Tampereellakin, meidänkin blogikone hiljenee. Yritämme kuitenkin välillä ilmoitella aina uusista jutuista ja juonista.

Suurta urheilujuhlan tuntua

2010-03-05T18:46:00.000-08:00

Nyt on ilmassa hieman jännitystä. Tämä viikko on ollut työtuntien osalta aivan naurettava. Tätä kirjoittaessa "perjantai-iltana", tällä viikolla on tullut 97 työtuntia.

Nyt kuitenkin ollaan siinä tilanteessa, että voidaan "huomenna" eli tänään pitää avajaiskisat ja -kinkerit.

Nyt voisikin olla aika pistää ensimmäinen ehta kuva paikasta jakosalle.

Tällaiselta tää nyt sitten näyttää. Naurakaa tai itkekää, mua väsyttää:

Viimeistely jatkuu

2010-03-03T13:10:00.001-08:00

Huh huh. Oli käydä ohraisesti otteiden kanssa, mutta siitä onneksi selvittiin nipin napin.

So Illin otteet tilattiin hyvissä ajoin ja niiden piti tulla perille 3-5 päivässä. Viime viikolla kävin utelemaan, että missä otteet mahtavat olla kun niistä ei mitään kuulu. Kävi ilmi, että ne olivat jääneet kuriirin varastoon sen jälkeen kun he olivat noutaneet ne So Illiltä. Sitten alkoikin uskomaton ruljanssi otteiden raijaamiseksi Suomeen ennen avajaisia.

Otteet tulivat lentokoneella Suomeen sunnuntaina, mutta tullauskuvioissa menisi pari päivää. AKT:n lakko aiheutti pientä lisäjännää, mutta tänään otteet kuitenkin saapuivat perille! :) Kisoissa on käytössä pääasiassa So Illin otteita, joten voitte kertoa mielipiteenne niistä kisojen jälkeen tai kisojen aikana.

Alla kuva otekasasta.

Saimme myös valmiiksi mankkauspisteen v2:n. Nyt se pitäisi vielä asentaa paikalleen ja heittää täyteen mankkaa.

Rusettiorigami

2010-03-01T12:43:00.000-08:00

Saattoi olla ontuva aasinsilta tahi vertaus, mutta sellainen rusettiorigami on jännä...

...ensin tehdään hullu määrä kummallisia taitoksia, sitten tehdä näperretään monta kulmaa, venksautusta ja taitosta. Saadaan aikaan uskomaton härdelli, joka sitten loppujen lopuksi kevyellä vääntämisellä muuttuu hienoksi rusetiksi.

Tässä on vähän sama fiilis. Patjamatskut levillään lattialla, tehdään pukkareihin viimeisiä viilauksia (== penkkejä, naulakoita, lokerikoita ja muuta jännää), sitten värkkäillään tiskejä, kaiteita, vuokrakenkätelineitä ja kaikkea sellaista pientä. Pientä, joka kuitenkin vaikuttaa aika paljon lopputulokseen.

Tältä päivältä ei oikein mitään kummoista kuvamateriaaliakaan ole tarjolla. Laitetaan arkistoiden kätköistä vaikka Timo värkkäilemässä teippien kanssa :) Timolle muuten iso käsi aivan uskomattoman joustavista maalintoimituksista!

Ikeautta

2010-02-28T13:32:00.000-08:00

Jeps. Tänään piti sitten heittää pakollinen reissu Ikeaan.

Nyt on miesten ja naisten puolelle lokerikkoja, joihin voi jättää kamansa. Samalla ostin Ikeasta kaikki ripustimet mitä löytyi (120kpl), jotta saisin värkättyä hienot penkkisysteemit pukkareihin.

Pieneen kahviontapaiseemme löydettiin myös baaripöydät, joita vasten kelpaa kenottaa kahvia nautiskellen ja greideistä jutellen. Samalla suoriteltiin pieniä maalaustoimenpiteitä.

Kisareittien tekoakin aloiteltiin, Sakke pääsi heittämään tyylinäytteensä Jarkon loihtimaan reittiin.

Alla kuvasatoa:

Viimeiset viilaukset alkavat ja jatkuvat varmasti viikon

2010-02-26T11:42:00.000-08:00

Tänään tapahtui kaikenmoista jännää.

Asennettiin kaiuttimet ja mikseri dynoseinän päälle.
Aloitettiin patjojen rakentaminen
Äitee tehdä näppäsi neljä kappaletta kenkätelineitä
Kahvimasiina saapui taloon
Keittiön lattia maalattiin Betoluxilla
Suunniteltiin juonet leinien lisäjännän maalauksen suhteen
Tilattiin nostureiden poisvienti
Käytiin valitsemassa myymälään laminaatit lattiaan ja tiskin työtaso

Saattoi tänään tapahtua jotain muutakin, mutta eipä... EIPÄ! Tänään oli perjantaipullapäivä!!!

Alla kuvat lasten seinästä ja pikkuhiljaa valmistuvista pukkareistakin.

Lastenseinä

2010-02-25T08:54:00.001-08:00

Nodiin.

Homma meni muuten aivan tosi hyvin, mutta kaksi työntekijää sairastui juuri mukavasti vähän yli viikkoa ennen avajaisia. On nimittäin sitten vähän nihkeä yhtäkkiä tähän hätään ehtiä osaavia tekijöitä. Vaan eipä hätää, äitee tuli pohjoisesta auttelemaan lattioiden peruspesussa ja vahauksessa.

Jätettiin sitten vahaukset väliin ja alettiin äiteen kanssa nakertamaan seinää. Pystytimme nohevasti lasten seinän ja joutuu kyllä sanomaan, että on kolme vuosikymmentä nuoremmilla aika kiukulla hommia tehtävä, että samalla sykkeellä hommat joutuu.

Voi tietenkin olla sukuvikakin, kuka tietää...

Huomenna on kitkeränmakea (l. bittersweet) hetki kun keltaiset potsimme eli nosturit viedään meiltä pois :/ Huomenna alkaa myös patjojen nakertaminen ja viikonlopun aikana tehdään vähän spessua sisältöä paikkaan. Näette nekin sitten avajaispäivänä. Näin muuten pidetään hulluja jännityksessä! :)

Kuvat unohdin taas autuaasti ottaa, mutta jos huomenna taas muistaisin napsia pari.

Parempaa mankkausta

2010-02-24T08:21:00.001-08:00

Mankkaa nopeammin, mankkaa tarkemmin, mankkaa paremmin. Ehkä turhan hyvää lupaileva mainospuhe. Työn alla on seuraavan sukupolven mankkauslaari. 3D-softa on taas naureskellut käyttäjälleen kun se on yrittänyt tomerasti rakentaa astetta parempaa mankkalaaria.

En tiedä tuliko siitä oikeasti parempi, mutta katsotaan miten tää toimii. Jos ei toimi, parannetaan vikoja ja tehdään edellistä parempi. Jossain vaiheessa onnistaa ja lopputulos on oikeasti hyvä :)

Eli saanko esitellä - BK Mankkalaari v2.0

Valoja vaihtamassa

2010-02-23T06:11:00.000-08:00

Nodiin.

Toivottavasti videosta näkee edes jonkin verran kuinka valaistus muuttuu vähän kirkkaammaksi loisteputket (+sytyttimet) vaihtamalla ja heijastimet pyyhkimällä.

Heitin piruillessani kuvan mustavalkoiseksi, ettette näe videon lopussa häärivän maalarimestarin värivalintoja :) Sitten ilmainen vinkki: Jos jostakusta tuntuu, että maalari ku maalari. Ei se ihan niin mee. Kyllä osaava maalari on palkkansa arvoinen. Ne tekee niin jäätävän hyvää jälkeä, että huhhuh.

Tästä eteenpäin voi blogipostauksia tulla vähän vähemmän, koska loput ajasta on vähän nuivempaa hommaa. Siivoamista, tiskin värkkäämistä, pukkarien pimppaamista, patjan tekoa, reittien tekoa ja sen sellaista.

Mutta yritellään pikkuisen kuitenkin päivitellä blogiakin...

Sama pää kesää talvea

2010-02-22T10:01:00.001-08:00

Näinhän siinä kävi, olin hienosti napsutellut kuvia loisteputkien vaihdosta. Äitee tuli pohojosesta kattoon mitä poika poloinen etelän lämmössä tupeltaa. Siinä hötäkässä sitten unohtui koko blogipäivitys.

No tänään kuitenkin vaihdoin loisteputket paria lukuun ottamatta, koska aika monta vaahtomuovilevyä oli edessä. Tuubia nakerrettiin taas eteenpäin ja tein palapeliä nimeltä pallo vs. haitari.

Koitetaanpa huomenna muistaa se timelapse ja jotain kuvamateriaalia.

Tuubin runko on kasassa

2010-02-20T10:26:00.001-08:00

Aherrettiin tänään Antonin kanssa ja saatiin tehtyä tuubin runko valmiiksi.

Seuraavaksi pitää alkaa heitteleen kakkosnelkkuja runkoon kiinni, että saadaan vanerit ja valojuova näppärästi asennettua. Tänään myös Jani ja Marika maalailivat reippahasti pintamaaleja. En änskälläkään ota kuvia enää lopullisen värin saaneista muodoista, näette ne sitten avajaisissa =) Jotain jätetään siis jännitettäväksikin.

Tuubin pituudeksi tuli nyt sitten 17.6 metriä. Jos lähtee poikkaroimaan esim. sisääntulon vasemmalta puolen, on mahdollista heittää 55m poikkari ennen tuubin alkua tai mahdollisesti voi poikkaroida koko hallin ympäri eli sellaiset 108m :)

Alla pari kuvatusta valmistuneesta rungosta.

Tuubinnakerrus jatkuu

2010-02-18T09:46:00.000-08:00

Tänään taas väsättiin tuubia eteenpäin. Eteneminen voi näyttää hitaalta, mutta aikaa meni loppupäivästä siihen, että saatiin jyrsimellä jyrsittyä levyn reunoihin 8mm uurteet, joihin voidaan sitten kiinnittää polykarbonaattilevyt, joiden takaa hohkaa kiva valo sitten tunneliin.

Alla timelapse päivän nakerruksista tuubin parissa.

Tuubia mä nakerran

2010-02-17T07:53:00.000-08:00

Seiniin oon levitetty lisää pohjamaalia ja tuubin nakerrus on päässyt jo mukavaan vauhtiin. Insinöörimme kävi tsekkaamassa toteutuksen tähän mennessä ja antoi luvan jatkaa. Eli ruuveja on tarpeeksi, kulmarautoja ja haarukkalevyjä riittävästi. Rokkenroll.

Alla kuvat tuubista ja pohjamaalatusta profiilista.

Minkähänlaista meille saisi olla?

2010-02-16T11:10:00.000-08:00

Juupasenjuu. Jos ei välillä ois vastaista niin eipä tuota liene ois myötäistäkään.

Kävin testaamassa patjoihin tulevat vaahtomuovit Raumalla ja löydettiin sopiva materiaali tehtaalta ja sitä sitten tilattiin reilummalti. Nyt kun vaahtomuovit tulivat sisään ja pääsin testaamaan ne (skeptinen kun olen), niin huomasin, että ovat kutaleet liian kovia. Eivät liian kovia patjoiksi vaan liian kovia suhteessa siihen referenssipatjaan, jota testattiin Raumalla ja jonka perusteella muutkin komponentit valittiin.

Sitten soitin tehtaalle ja kyselin, että mitäs tälle asialle voitaisiin tehdä. Sieltä tuli vastaus kuin liukuhihnalta:

1. Vaahtomuovin pehmeys on subjektiivista, jepjep.
2. Ilmankosteus vaikuttaa vaahtomuovin pehmeyteen, check.
3. Tuotantoprosessissa voi olla vaihteluita, jotka vaikuttavat pehmeyteen, no checkpä check.

Yksi osa patjasta koravutuu toisella ja lopputuloksena on jälleen samanpehmeyksinen tai -kovuuksinen patja kuin aiemminkin.

Saatiin myös bouldertuubin tukipalkit rakennettua ja päästiin kasailemaan tukipalkkeja pikkuhiljaa tuubin runkorakenteiksi.

Siitä se lähtee nousemaan. Huomenna toivottavasti jo tuubin muotokin tulee jo vähän esille.

Pikaisen kisan tulos

2010-02-16T10:26:00.001-08:00

Voiton vei tällä kertaa Niko Airas! Oikea vastaus heitti Nikolla oikeasta vain 2kpl :)

Oikea vastaus oli 78.

Ihan vaan pikainen kisa

2010-02-16T01:38:00.000-08:00

Kun tuota vaahtomuovia tuossa on ja jengi tykkää käyttää Googlea niin googlettakaapas kuinka monta vaahtomuovilevyä saapui eilen :)

Palkintona Coston selekämankkapussi. Jos useita vastauksia menee oikein, arvotaan palkinto. Muuten oikein arvannut nappaa palkinnon. Jos vastaukset menevät tosi huolella metsään, lähimpään arvannut saa palkinnon.

patjavisa(attt)boulderkeskus.com on soppeli vastausosoite.

Kuinka paljon vaahtomuovia on paljon?

2010-02-15T07:22:00.000-08:00

Tomi ilmoitti pihalla harhailevasta kuorma-autosta ja tiesimme alkaa odotella pientä läjää vaahtomuovia. Kotvan kuluttua kuski jo koputtelikin ovea ja ilmoitti 70 kuutiota vaahtomuovia olevan kyydissä.

Mitäpä siinä, patjat sisään. Pikainen laskutoimitus kuitenkin osoitti, että ainakin 150 vaahtomuovilevyä pitäisi olla tulossa. Sisään saatiin kuitenkin vain parikymmentä. Kuski kuitenkin tiesi kertoa, että eka toimitus on vain osatoimitus, joten lisää olisi tämän päivän aikana luvassa.

Ja tulihan sitä. Nyt meillä on vaahtomuovia vaikka kahden sohvan askartelemiseen, Tomi suunnittelee varmana jo runkoa. Vielä kun verhoilijan saisi jostain koko komeudelle :)

Pikaisku Sheffieldiin

2010-02-14T05:07:00.000-08:00

En ollut koskaan käynyt maailman suurimmassa boulderointipaikassa, ClimbingWorksissa. En kyllä Englannissakaan, jos aivan rehellisiä ollaan.

Ajattelin, että nyt on varmaan viimeinen hyvä hetki käydä katsastamassa paikka kun Konalaan voi vielä tehdä viime hetken viilauksia.

Lennähdin Manchesteriin, vuokrasin auton ja pöläytin navin suosiollisella avustuksella ClimbingWorksin parkkikselle 1h 10min myöhemmin. Worksissa minut otti vastaan yksin paikan omistajista - Sam Whittaker.

Sam pisti ensi töikseen kaffikupin kouraani ja lähti näyttämään paikkoja. Kuvista ei oikein saa kuvaa paikasta, mutta nyt kun paikan on kiertänyt ympäri ja kiikkunutkin siellä, tietää vähän paremmin mistä on kyse.

Paikka on tosiaan aika iso, 929 neliömetriä ja seinää on paljon - n. 1000 neliötä. Seinät on tehty siten, että keskellä tilaa on "sokkelo", johon seinät on mukavasti aseteltu. Patjat ovat n. 30cm paksut ja _uskomattoman kovat_.

Sam sanoi, että nilkkoja ei juurikaan mene, mutta olkapäitä plopsahtelee paikoiltaan ja välillä tulee aivotärähdyksiä. Eli siinäpä onkin valinnanvaraa, joko nilkat tai yläkroppa :| Reittipuolella huomasin sen, että greidaus on toooosi softi. Pystyin 3kk tauon (pulleyvamman ja rakentamisen vuoksi) jälkeen helposti flasautteleen 7a:n probleemia. Toinen asia, jonka huomasin oli se, että paikassa on aivan hulluna helppoja reittejä, tasoltaan jotain nelosta ja vitosta.

Reiteissä ei ollut greidilappuja vaan reitit oli tehty toisella tavalla värikoodaten. Vihreät reitit olivat helppoja, violetit siellä 6b-6c tietämissä, keltaiset jossain 7a:n tuntumassa jne. Tuota periaatteessa vois yrittää meilläkin.

Ja yks asia, joka on pakko melkein saada Suomeen, on kaffintekomasiina. Voi pojat, että on hyvvvvää.

Kun kiikuin aikani paikallisen Benin kanssa ja tarjosin miehelle kaffit reittien näyttämisestä, kaffihetken keskeytti toinen Ben - Ben Moon.

Benin kans juteltiin hetki busineksia (MoonClimbing...) ja sitten Ben lähti näyttämään Stanagea, kuuluisia bouldereita ja köysikalliota. Käytiin vielä The Foundryssä katsomassa mäiskeet ja kurkattiin mistä ne Moonin roinat oikein lähtevät maailmalle. Joutuu sanomaan, että hyvin ovat Foundryn seinät kestäneet ajan hampaan. Paikkahan on avattu vuonna 1991 ja pääliidiseinä on edelleen alkuperäisessä asussaan. Vielä tänä päivänäkin tehtynä liidiseinä ois hieno. Foundryssäkin boulderseinien alla olevat patjat olivat kivikovat - lienee trendi ainakin Sheffieldissä.

Jostain syystä olin päivän päätyttyä väsynyt. Kun löysin ensimmäisen vapaan majatalon (Ystävänpäivän takia oli joku ihme ryysis joka majataloon), kaaduin kuolleena sänkyyn ja heräsin 16 tuntia myöhemmin väsyneenä. Aamulla vielä lattea naamaan ja kohti Suomea.

Lopputulos: BK Konala ei tule kalpenemaan ClimbingWorksin rinnalla :)

Vuosijäsenten mittelöiden tulokset

2010-02-12T09:04:00.000-08:00

Tää on jonnii verran myöhässä, mutta julkaistaan nyt vuosijäsenten kisojen tulokset tähän väliin:

Rasse Ruokonen, 20 pongoa

Anthony Gullsten, 10 pongoa

Jani Andersson, 8 pongoa

Henri Haime, 8 pongoa

Pasi Sjöman, 8 pongoa

Jarmo Annunen, 8 pongoa (diskattu paskan läpän vuoksi)

Tero Lehtiranta, 6 pongoa

Miku Kyrklund, 6 pongoa

Tuukka Holopainen, 4 pongoa

Björn Isomaa, 4 pongoa

Miten ne palkinnot menikään? Rasse tais tiputtaa 6kk vuosijäsenaikaa ja La Sportivan kengät. Anthony Gullsten sai 3kk vuosijäsenaikaa + tennarit ja sitten jaetulle kolmannelle sijalle tuli aika monta, joten paiskataan kaikille kolmanneksi tulleille 1kk vuosijäsenaikaa.

Onnittelut voittajille.

Maalia pintaan ja patjaa perään

2010-02-12T06:34:00.001-08:00

Aloitimme pohjamaalin levityksen muotoihin. Lopullinen väri saattaa olla jotain samantapaista tai sitten ei, mistä sitä pieni ihminen voi tietää mitä maaliastioista seiniin lehahtaa.

Alla timelapse touhukkaista maalarisedistä:

Juuri mukavasti saatuamme maalauskoneet lämpimiksi, homman keskeytti 50 kuutiota patjamateriaalia. Enää 100 kuutiota lisää ja patjamatskut alkavat olla mukavasti kasassa. Patjaa päästään kasaamaan vasta sitten kun seinät on maalattu, tuubi rakennettu ja kaikki nostoja vaativat hommat on tehty. Ts. sähköt, valot, skobet, kuvat ja muut rekvisiitat on siististi seinillä.

Murrehirmutuksen tulokset

2010-02-12T06:06:00.000-08:00

Noniiiin.

Paskalista loppui ja kisan voittajat ovat tässä:

Kisa #1.

Jos sitä häätyy vintata pyörällä lujjaa niin pittää varua ettei aja mihinkää pahki. Son sitten lähettävä lietsuun melekosta haipakkaa. Ja ku kerran kylillä loirutaan, on parrei lonia parraat setit muutenki.

Jos pitää ajaa pyörällä todella kovaa, pitää varoa ettei törmää mihinkään. Törmäyksen satuttua on paettava paikalta välittömästi ja melkoista vauhtia. Ja kun kerran kaupungilla pyöritään, on sama etsiä/valita parhaat kinkerit muutenkin.

Voittajat:
Beastmaker 2000, Juha Manninen

Fred Sandiego T-paita, Olli Mikkonen

Kisa #2:

Hirvi tykkää äpöstää päntiönnään kompiaisia

Hirvi tykkää syödä koko ajan/yhtenään karkkia.

Voittaja:
BD Necessaire, Lauri Ahonen

Jenkkarekka

2010-02-11T10:07:00.001-08:00

Jenkkarekka saapui piipittäen pihaan ja toi mikserin, Shuren PG58:n, Mackien 15" subbarit ja skobet. Kyllä nyt kelpaa kuunnella Yötä, Eija Kantolaa, Hectoria, Rainer Frimania, Erkki Liikasta, Lea Lavenia ja Menneisyyden vankeja.

Kisaankin on tullut oikeita vastauksia hyvästi. Osa on kyllä käyttänyt urbandictionaryä tai Haapakosken Samia avukseen, ei oo reiskaa.

Seuraavan pikkupurtavan suomentamisesta kotiuttaa ainoastaan BD:n nesessäärin, mutta ainakin Laatikaisen pojan tää porkkana saa liikkeelle :)

"Hirvi tykkää äpöstää päntiönnään kompiaisia."

Kaikki palkinnot löytävät omistajansa huomenna sen paskalistan jälkeen.

Mutta taas aisan laitaan. Aloitimme tänään 17 metrisen hänkin väsäämisen. Homma alkoi runkopalkkien sahaamisella. Homma kostuu ainakin sadastaviidestäkymmenestä osasta, tuhannesta ruuvista ja luoja ties mistä.

Alla kuva huippujärjestelmällisestä kokoamisesta piirrustusten mukaan:

Laitetaanpa kisaa välillä peliin.

2010-02-10T06:37:00.000-08:00

Olin tämän päivän Pasilassa tekemässä pieniä pintaviilauksia, joten mulla ei ole hajuakaan mitä Konalassa on tänään tapahtunut.

Laitetaankin pystyyn tällainen pieni kisa. Edellisessä blogipostissa murrehirmu pääsi vauhtiin ja nyt olisikin kiva tietää mitä ihmisten mielestä murrehirmu tupisi.

Oululaiset ja etniset (jep, etniset) oululaiset ovat jäävejä osallistumaan kisaan. Sori teille =)

Palkinnoksi voisin heittää vaikkapa Beastmaker 2000 -otelaudan ja Fred Sandiego T-paidan. Noi arvotaan oikein arvanneiden/tietäneiden kesken persjantaina 12.02. heti paskalistan jälkeen.

Eemelit osoitteeseen murrehirmu@boulderkeskus.com

No mitteepä täsä.

2010-02-09T10:21:00.000-08:00

Lallia kuunnellesa. Ottakaapa teki tuosta kuunteluun vähän pohojosen räbämiestä.

Pittää tehä töitä

Jos sitä häätyy vintata pyörällä lujjaa niin pittää varua ettei aja mihinkää pahki. Son sitten lähettävä lietsuun melekosta haipakkaa. Ja ku kerran kylillä loirutaan, on parrei lonia parraat setit muutenki.

Murrehirmu lopettaa tähän. Mitäs tänään tapahtu? Ekata mittää. Asenneltiin muotojen päälle kansilevyjä, niiden laittamisesta ei oikein kuvamateriaalia synny.

Sitten valittiin väri profiileille, sekä oma väri Death Starille (Plop plop?) ja tatille oma.

Laitetaan tuosta taas yhtä tiiserikuvaa hollille:

Tämä isäntä pistää nyt saunan lämpiämään ja jatkaa Bioshockin hakkuuta.

Up up up to the sky

2010-02-08T06:34:00.000-08:00

Tänään laitoimme (tai Teemu, Tomi ja Mr. Hukkataival) laittoivat Death Starin kasaan ja nostimme sen sitten kiertoradalleen. Tällä hetkellä se pysyy kiertoradallaan vasta kettingillä, mutta huomenna päästään hitsailemaan tukirautoja, joilla se saadaan napakasti kiinni. Tukirautojen lisäksi asennamme vielä vaijerivarmistukset kaiken varmuuden välttämiseksi.

Tällä kertaa ei puhettakaan vanerista.

2010-02-07T13:06:00.000-08:00

Uskomatonta.

Tänään väänsin ruuvien asemesta koodia. Napsuttelin reippaasti kassajärjestelmää eteenpäin ja sain kuitin tulostuksen ekan version tehtyä.

Kuitit on sen verran tylsiä, että naputtelin kuitteihin "Quote of the day"-ominaisuudenkin.

Mut ei tältä päivältä ikävä kyllä muuta raportoitavaa olekaan...

Graniboulder

2010-02-06T10:55:00.000-08:00

Aamukaffin ja banaanisuklaapitkon (jep, kokonaan meni) jälkeen liikautin itseni Granibouldereita katsomaan. Katsominen jäi lyhyeen, koska Anna oli saanut eriparikengät ja kiipeily kuulemma oli jotenkin hankalaa kun toinen kenkä oli eri paria, eikä edes oma.

Heitin Annan Pasilaan kenkiä hakemaan ja sitten asemalle. Sen jälkeen lähdinkin Konalaan askartelemaan. Alla pari kuvatusta siitä mitä saatiin aikaiseksi. Tehtiin Moon School Roomin, 30-asteisen Pro Wallin ja holvikaaren väleihin hienot transitiot. Siinäpä se suurin piirtein olikin.

Mannisen Mikko kaatoi lattialle varmaan 100 Climbing-lehteä. Oli kuulemma kotona käsky käynyt, että niistä oli hankkiuduttava eroon.

Alla vielä eilen lupailemani timelapsevideo Death Starin askartelusta.

Veneveistämö

2010-02-05T12:00:00.001-08:00

Tomi ja Teemu päättivät perustaa veneveistämön Death Starin piirrustusten perusteella.

Onneksi arvelin, että tällainen juttu voisi pojilla olla suunnitelmissa. Tein ennaltaehkäisevää työtä ja nakutin 30 kappaletta 12mm reikää per neliö. Siinä kun tilkitsevät reiät ja lähtevät kerjäläisten valtakuntaa kaarnalaivallaan.

Ei vaan oikeasti... Tarkoitus oli tarjota taas timelapsea, mutta Framed X tuottaa jotain mystistä videoformaattia, joka ei uppoa Vimeoon ilman iMovien kautta pyöräyttämistä. iMovie taas löytyy Konalasta, enkä tähän hätään jaksa alkaa Final Cut Expressiä installoida. Eli saatte timelapset todennäköisesti huomenna aamukaffin jälkeen.

Mutta laitetaan teidän kiusaksi kuvat kaarnalaivoista.

Uusi laji

2010-02-04T09:08:00.001-08:00

Vielä 2010-luvulla löytyy maailmasta uusia hyönteislajeja. Tänään uutterat biologimme löysivät pyhän deathstarinpyörittäjän.

Deathstarit ovat ikävä kyllä todella harvinaisia maapallolla, joten pyörittäjämme joutuvat kasaamaan kuolontähtensä aivan omin pikku kätösin. Löysimme tänään ensimmäiset todisteet kyseisen lajin oletetuista kuolontähden rakennuskarkeloista.

Alla kuva- ja videomateriaalia:

Sorry folks

2010-02-04T00:24:00.001-08:00

Eilen illalla ei tullut blogipäivitystä.

Tampereen Kiipeilykeskuksesta nousi merkki päälle, eikä siinä auttanut muu kuin hypätä Transporterin selkään vartin varoitusajalla. Hirven tehtävät on Hirven tehtävä.

Parin tunnin päästä Transporter pysähtyi solmu pakoputkessa punoittaen (enkä puhu mistään tuhkaluukusta) TK:n parkkikselle.

Siitä sitten napakat kenttätestit patjoille ja löydettiin aika nopeasti mukava patjan pehmeys/kovuus. Hetki paskanjauhantaa, valkoinen paholainen tulille ja takaisin kotiin.

Ei enää oikein puolenyön maissa juttu irronnut, joten päätin siirtyä unten maille.

Suksi nyt jo

2010-02-03T03:04:00.001-08:00

...***uun siitä.

Eikait siinä. Otin kanootin kapean esille, syöksin sen vesille, melan käteen ja lähdin soutelemaan.

Katotaan mihin rantaudun.

Vielä olen kovin väsynyt mies...

2010-02-02T11:50:00.000-08:00

...vaivun uneen uudelleen.

Se oli sitten J. Karjalaista jonkin verran tähän synkkenevään^H^H^H^H^H^H^Hään iltaan.

Tänään aloittelimme Death Starin kasaamista. On muuten yllättävän vaikea alkaa kasata moista värkkiä. Parin erehdyksen jälkeen päätimme kasata kirkkoveneen, jonka päälle kaistaleet asettuisivat kuin appelsiininkuoret ikään.

Muuten idea toimi hyvin, mutta teimme kirkkovenheen tai viikinkisoutimen 3D-avaruudessa viipaleiden nurkkaa myöden, vaikka voittajan valinta olisi ollut tehdä se viipaleen keskiosaa myöden. Tyhmästä päästä kärsii lähinnä Tomi ja Teemu.

Pienen virittelyn ja viilauksen jälkeen saimme ehkä viikinkisoutimen siihen kuntoon, että sitä voisi jopa huomenna hyödyntää.

Tänään sitten iski akuutti väsymys. Hilpaisin kotiin jo seiskaksi (vain 12h työpäivän jälkeen) ja kaaduin kuolleena sänkyyn. Pari tuntia myöhemmin heräsin ja olo oli järkevämpi, paitsi että ei ollutkaan. Näin sellaista unta, että tuon parin tunnin unen olisi voinut muuttaa vaneriksi ja viedä Konalaan.

Laitetaan tähän unenomaisuutta lisää upeine kirjoitusvirheineen. Korjasin jotain aivopierua viedon teksteistä ja yhtäkkiä nominatiivin pluraali lipsahti singulaariksi. Sellaista sattuu, sanoi sonni kun lemmenteon Belarukseen suoritti.

A Sneak Peek from Boulderkeskus on Vimeo.

Even proer

2010-02-01T09:10:00.000-08:00

...heck with the grammar, I can haz my own Englussh.

Joops. Tänään paukuteltiin Pro Wallia jonkin verran eteenpäin ja tehtiin sopivat levyt Moonin School Roomia varten. Allekirjoittaneen piti tänään juosta vähän asioilla, joten varsinainen työ jäi taas vähemmälle.

Ehkä huomenna vähän enemmän?

Going Pro.

2010-01-31T10:00:00.000-08:00

Aloitimme tänään Pro Wallin ja Moon School Roomin rakentamisen. Rakentaminen tökkäsi aivan pienenpieneen ongelmaan. 1.5km lankkua loppui kesken ja 10 000 ruuvia kans. Molemmat samana päivänä. Smooth. Aina ei materiaalilaskelmat mene aivan nappiin. Ei kuitenkaan lankkujen osalta jääty vajaaksi kuin 100m, joten aika lähelle meni. Ruuvien osalta laskelmat heittikin sitten aika lujasti :/

Täytyy huomenaamulla heti ensi töikseen tilata lisää puutavaraa ja ruuveja, muuten hommat pysähtyvät aika nopsaan.

Lisää otteita

2010-01-30T08:11:00.000-08:00

Ja kun vauhtiin päästiin niin pistettiin tilaukseen Bleaustonelta otteita jonkin verran, Moonin School Roomin uudet otteet (uus otekonffis tulee linjoille kun Kuun Pentti julkaisee uudistetut sivunsa, eli sitä odotellessa). Sitten vielä Nicrosilta pistettiin tulemaan vähän Äärioteteknologialla väsättyjä otteita ja H.I.T-listat kahteen otteeseen.

Moon School Room on seinä, jossa on Moonin spessuotteet ja spessuotekonfiguraatiot. Alla kuvat otteista ja malliseinästä.

H.I.T.-systeemi on sitten Eric Hörstin värkkäämä käikäle, jossa ideana on tehdä 20 muuvia ja tippua. Jos ei tipu 20. muuvin kohdalla, haetaan mäkkäristä hamppari tai heitetään reppu selkään ja reppuun kiviä. Jos joku haluaa lukea tarkemmin miten H.I.T.-systeemillä treenataan, kannattanee lukaista tämä PDF läpi.

Kyl tää tästä vielä pulleyvammaksi muuttuu!

So Ill!

2010-01-30T07:42:00.000-08:00

No niin.

Wanhojen perinteisten HRT:n otteiden lisäksi otamme hallin valikoimiin So Ill -otteita.

Otteita So Illillä on suunnittelemassa myös kymmenen tähden sekopää Jason Kehl. En tiedä osaako heppu otteita tehdä, mutta piilarit on ainakin aina kohdillaan ja kampaajallakin heppu näyttää käyvän aika useasti.

Eniveis. So Illin otteet ovat joko uskomattoman hyviä tai aivan täyttä ***kaa. En ole Suomessa niitä missään nähnyt, Tokiossa kiikkuessani tutustuin niihin ja ainakin sen voin sanoa, että joukossa oli huonojakin otteita.

Heitin aluksi varovaisen tilauksen, tulossa on puolisen tuhatta otetta. Katsotaan tekeekö otteilla mitään ja tilataan sitten reilummin. Kuitenkin tällä hetkellä homman nimi on sian säkissä ostaminen kun otteista näkee vain kuvat...

Alla pari maistiaista millaisia otteita on tulossa:

Et sellaista tällä kertaa...

Taas sitä näkymätöntä työtä

2010-01-29T12:55:00.000-08:00

Näkymättömät miehet tekevät näkymätöntä työtä. Eikäkööö...

Allekirjoittanut sahaili tänään loppuun Death Starin 64 vanerilevyä. Muutama tunti elämästä hupeni siihenkin urakkaan.

Teemu ja Tomi saivat Aallon valmiiksi. Saku ja Mr. Hukkataival senkkailivat ruuveja, höyläilivät kulmia tasaisemmiksi ja touhuilivat sen suuntaisia juttuja.

Haitariseinän vasemmalle puolelle tehtiin simppeli 5-asteinen hänkki ja aloitettiin noiden seinien välisten transitioiden (l. siirtymien) teko.

Tältä päivältä ei mitään raflaavaa kuvaa ole ikävä kyllä tarjolla, mutta laitetaan arkistojen kätköistä vaikkapa legendaarinen biisi.

Ps. Jos joku tietää mistä saisi mankkakuutioita, siis sellaisia isoja jötkäleitä, vaikkapa 30x30x30cm niin kertokaa ihmeessä!

Aika veltto otsikko

2010-01-28T11:35:00.000-08:00

Kas näin.

Kuten vähän arvelinkin, Tomi ja Teemu finalisoivat Aaltoa ja jatkavat sen parissa vielä huomennakin. Minä päätin aloittaa globen levyjen sahailun, koska niitä on vähintään 2^6 kappaletta.

Sain ihan hyvin kiukutettua kasaan niitä. Tarkasti ottaen sain sahattua niistä 42.8%. Sitten käynnistin vahingossa iMovien kun piti käynnistää Framed X. Lopputulos ei oo häävi, mutta ei oo häävi editoijakaan, joten koettakaa kestää.

Huomenna jatkuu globen levyjen sahailu ja tatin kanssa peuhaaminen.

Koska jengi on huudellut niin hulluna släbin perään, päätimme tehdä släbin pikku lisävivahteella. Släbiä on mahdollista säätää sähköisesti ja portaattomasti pystysuoran ja 10 asteen släbin välillä. Nyt ei pitäis släbikiipeily ainakaan jäädä kiinni "väärässä kulmassa" olevaan profiiliin :)

Riders of The Storm

2010-01-27T09:29:00.000-08:00

No toi oli ehkä vähän turhan mahtipontinen otsikko, mutta menkööt. Backspace on yliarvostettu näppäin.

Tänään Tomi ja Teemu kiukuttivat Aaltoa hyvää tahtia kasaan. Yritin tänään ottaa pari parempaa kuvaa Aallosta ja tällä kertaa timelapsekin onnistui :) Aallosta tuskin enää timelapsea tulee, koska siitä puuttuu enää ylin levy ja sivuseinien levytys.

Mr. Hukkataival poraili reikiä vanereihin ja paukutteli satiaisia aika kiukulla. Muut iskivät tattiin levyä kiinni, jotta päästäisiin tekemään tatin yläpuolelle kantta. Tuossa hommassa kuluu Jarmolla ja Sakulla ainakin päivä - pari.

Sen jälkeen päästäänkin rakentamaan globea. Globehan on "a spherical or rounded object", elikkäs jotain alla olevan kaltaista:

Tarkoitus ois piristää palloa jotenkin... Jos jostakusta tuntuu, että ollaan baitattu PM-kisojen yhtä muotoa. Niin ollaankin, häpeilemättä, surutta ja munattomasti. Mutta jos joku tekee muodon siististi, on eettisesti väärin olla käyttämättä sitä oman ideoinnin pohjana =)

Herra Aaltonen

2010-01-26T08:14:00.000-08:00

Jees.

Mafellin upotussahakin päätti mennä rikki. Sahauskulman säätö meni rikki. Kiikutin sen huoltoon ja huomenna pitäisi taas päästä sahata huruuttamaan vaneria kulmaan.

Jotain mystistä oli tapahtunu timelapsematskujen kanssa. Pari kuvaa oli vaan tallentunut muistikortille ja sitten oli yksi vajaa kuvatiedosto. Eli nyt jäi timelapset saamatta.

Aina ei mee hommat niin kuin elokuvissa. Laitetaan timelapsen asemesta pari kuvaa aallosta ja parista muustakin muodosta...

Just another manic monday...

2010-01-25T10:04:00.000-08:00

...vaikken mikään Bangles-fani olekaan. Tykkäilen enemmän tuosta suomalaisesta puhelaulannasta ja iskelmästä. Mutta asiaan.

Tänään lähti liikkeelle Alvarin rakentaminen sekä holvikaaren. Miiiinkä ihmeen holvikaaren, kysyy tietämätön - ja pysyy tietämättömänä. Kuvatuksia kaaresta tulee myöhemmin.

Muodot valmistuvat hitaasti, mutta varmasti.

Tälle illalle laitetaan ehdolle timelapse Alvarin rakentamisen eka päivästä.

Sen lisäksi timelapsea viikonlopun tatin nakertamisesta.

Kolmas viikko takana

2010-01-22T12:36:00.000-08:00

Kas näin. Kolmas viikko rakentelua tuli täyteen.

Valmiina on Battery v.2, dynoseinä ja nurkkaus. Aloitimme tatin rakentamisen, sekä Battery v2:n vastakkaisen seinän muotoja. Vastakkaiselle seinälle tulee 10-asteinen "haitariseinä", 30-asteinen Pro Wall, Moon School Room, HIT-seinä, miniBattery ja jotain muutakin jännää.

Tomi ja Teemu aloittivat myös Alvarin teon. Siitä lisää ensi viikolla.

Alla vähän maistiaista siitä mitä olemme saaneet aikaiseksi.

3D meets real world.

2010-01-20T08:39:00.000-08:00

Niinhän siinä tietenkin kävi... Aloimme rakentaa tatin runkoa ja sitten se tapahtui. "Reality hits you - you die!" kuten Nethackissa konsanaan.

Eihän se hienosti mallinnettu tatti mahdu tilaan ei mitenkään päin, vaikka se oli jo kerran laihiksella. Vielä kerran CAD kauniiseen käteen ja piirtämään.

Alla on sitten tällä hetkellä viimeinen versio tatista. Josko se nyt mahtuisi suosiolla halliin. Ainakin oikeassa maailmassa ja 3D-maailmassa näyttää ihan toimivalta ja sopusuhtaiselta ratkaisulta.

Alla pari maistiaista:

Tattien nakerrus alkaa pian

2010-01-19T11:46:00.000-08:00

No niin. Nyt alkaa nurkka olla valmis viimeistelyjä lukuun ottamatta. Tarkoittaa siis sitä, että muodon päälle pitää vielä tehdä havuvanerista kansi, että puhtaanapito helpottuu. On toivottavasti helpompaa muotojen päällä kävellä ja heilua imurin / luutun kanssa kuin muotojen välissä ja takana sompailla miettien miten mankat saisi suosiolla pois.

Eilen tein 1:20 mallin Battery v2:sta ja tajusin, että tatit ovat kooltaan aivan liian suuria, eivätkä ne mahdu kirveelläkään (eikä sirkkelilläkään) tilaan mitenkään päin. Back to drawing board. Yritin laihduttaa tatteja siten, että ne mahtuisivat paremmin.

Aloin olla jo hieman epätoivoinen kun Jani paukahti sisään, totesi että vois yhdistää kaksi tattia yhdeksi isommaksi jöötiksi ja siirtää ne eri paikkaan. Samalla tulisi lisää tilaa, muodot näyttäisi paremmalta, dynokisoja voisi seurata paremmin jnejne. Hyvä, että on kavereita, joilla on aivot kun omat ovat narikassa :D

Nettikin tuli lähes taloon. ADSL-modeemina ollut Zyxel totesi, että eipä päästetäkkään poikaa nettiin, joten netti jäi vielä kytkemättä. Syynä voi tietenkin olla, että aloin asennella modeemia 14h nakertamisen jälkeen. Ehkä se huomenna siitä vielä herää.

Videovalvontalaitteisto tuli kanssa, mutta time lapsea ette näe vieläkään. Syynä on se, että H264 avi:n ulostaminen DVR:stä ulkoiselle medialle tuntuu ottavan iäisyyden. Yritin näppärästi ottaaa DVR:n kovalevyn irti, pistää sen SATA-koteloon ja ovelasti lukea sen sitä kautta. Mutta eihän sekään onnistunut kun kovalevyssä on joku ihme poropietariformaatti, ettei sitä ihmisten käyttikset (lue Mac OSX) tue. Eipä siitä Winkkukaan mitään selkoa ottanut...

Eniveis.... Huomenna alkaa pikkuhiljaa tatin tai siis kahden yhteensulautuneen tatin pystytys. Siinä sitten meneekin aikaa muutama viikko. Koitetaan hoitaa se timelapse kuntoon jossain muodossa niin näette kun muurajaiset sähisee tatin ympärillä.

Battery v2 valmistunee huomenna tai ylihuomenna. Sen jälkeen Tomi jatkaa "aaltomuodon" kimpussa. Ehkä muodon nimeksi tulee Alvar :)

Alla vielä pari kuvaa siitä missä ollaan menossa.

Toisen viikon tuloksia

2010-01-16T04:32:00.000-08:00

No niin.

Nyt on kaiken kaikkiaan kaksi viikkoa rakenneltu. Alussa oli vähän nihkeää, koska lyöntimutterit saatiin vasta maanantaina iltapäivällä. Silloin vasta päästiin seinää tekemään oikeasti, kun saatiin levyt valmistettua ja lyöntimutterit kiinni. Sen jälkeen ollaankin pystytetty profiilia suunnitelmien mukaan.

Ensi viikolla alkaa Pro Wall:n ja ensimmäisen tatin rakentaminen. Alla pari kuvaa työn tuloksista. Nurkkauksen oikean laidan muodosta puuttuu vielä ylimmäiset levyt, joten se ei jää noin mäeksi =) Battery v2:n keskellä on alaosassa syvennys, jonka keskiosa on 60 astetta negatiivinen. Taitekohdasta ylöspäin seinä on hivenen positiivinen. Eli sangen kummallista reittiä pystyy varmasti tuohon rakentamaan.

Valvontakameraosastolla tilanne on se, että kameran muuntaja oli ns. susi. Saadaan korvaava (ja toimiva) muuntaja maanantaina tai tiistaina. Sitten pitäisi alkaa tulla vähän timelapseakin.

Aamuvuoro

2010-01-13T09:02:00.000-08:00

Tänään kello soi jo 05.45 ja taas lähti Hirvi liikkeelle.

Ensimmäisenä aamulla toinen aamuvirkku esitteli ensi töikseen _Powerpointilla_ tehtyjä 3D-malleja nurkkauksen toteuttamisesta. Ei muuta kuin Rhinocerosta tulille ja vääntämään vektoria vektorin viereen ja saatiin huikeat plänit siirrettyä levyiksi ja niiden mitoiksi ensin näytölle ja sitten paperille.

Pukkarit nousevat myös kiukkuista tahtia, tänään nousi kertopuuta pystyyn niin että suhina kävi. Iskuporakone lauloi, Gyproc-levy liikahti ja kohta ei enää johtokeskuksesta näkynytkään kiikkuseinille. Ehkä parempi niin :)

Tomi ja Teemu pureskelivat Battery v2:n piirrustuksia, rakentelivat runkoja ja leikkelivät levyjä ja niiden peilikuvia. 12000 satiaista on myös onnistuneesti paukutettu levyihin kiinni. Nakuttelut jatkuvat kunhan seuraava lähetys koivuvaneria saapuu Ruosilantielle.

Kassajärjestelmäkin etenee, piakkoin alkaa olla aika hommata kuittitulostin, että pääsee tulostelemaan kuitteja ja mallaamaan miten se homma toimii. Tarkoituksena on hommata Ethernet-rajapinta kuittitulostimeen, jolloin kuitit voi tulostaa suoraan eetterin yli maagiseen porttiin jossain 9000 paremmalla puolella.

Eilen myös tilattiin uudet patjamateriaalit. Konalaan on tarkoitus valmistaa "saumattomat" tai ainakin vähäsaumaiset alastulopehmusteet. Ei erillisiä patjapusseja, pressua parempi kestävyys ja pressua parempi puhdistettavuus. Millaiset patjat on tulossa, esimakua voi kurkata vaikkapa alla olevasta kuvasta.

Ballistics, fly baby fly!

2010-01-12T10:35:00.000-08:00

Aika moni (ainakin yksi) Boulderkeskuksen asiakas on huudellut virallisen dynoseinän perään. Anteeksi minkä? No virallisen dynoseinän, että pääsee pomppaamaan itsensä Guinnesin ennätysten kirjaan!

Oheisessa kuvassa on nakuteltu reiät virallisen kaavan mukaan. Dynon pituutta voi säätää 2.5 sentin välein ja maksimipituus leiskautukselle on 3m. Netistä voitte käydä vilkuilemassa dynokisoista videoita esim osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=c5P1YO4PdlE&feature=related. Upea loikka, vaikkakaan toi Peterin ei täytä ainakaan nykyisiä dynon maailmanennätyksen ehtoja (käsiotteita ei saa käyttää jaloille).

Dynoseinänä toimimisen lisäksi seinä on makoisa 4.88m leveä 20-asteinen hänkki.

Aloitimme myös Battery v2.0:n levyttämisen ja kesken levyttämisen huomattiin, että seinään tulee liikaa yksitoikkoista 40-45 asteista pintaa, joten CAD kauniiseen käteen ja pienien viilauksien jälkeen löytyivät melko näpsäkät visiot, jotka käydään toteuttamaan. Näette sitten...

Satiaiset tulivat tosiaan eilen TNT:n kuskaamina. Kestotestien jälkeen (väänsin väkisellä päällä hyppimällä kunnes ote hajosi) totesin satiaisten olevan sitä parempaa laatua...

Vähän hiljaista

2010-01-09T12:31:00.000-08:00

Nyt täytyy heti pahoitella, että on ollut näin hiljaista blogirintamalla. Voin yrittää selittää... Viikonlopulle ajoittuvat Pasila Openit, jonka lisäksi mun piti metsästää apinan raivolla mystisesti (ne tampereelaiset...) Suomesta loppuneita lyöntimuttereita. Sitten vielä piti tehdä tuotekehitystä askelta paremman alastulopehmusteen aikaansaamiseksi Konalaan. Jos alastulopehmuste osoittautuu Konalassa hyväksi (ja kestäväksi), vaihdetaan Pasilaan samanlaiset tai vielä Konalastakin paranneltu versio.

Lopputulos lyöntimuttereissa oli se, että aikani selviteltyäni ja soiteltuani Würth olisi pystynyt tuottamaan 21. päivä tammikuuta ekat kunnolliset lyöntimutterit. Se ei oikein käynyt, koska seinää pitäisi saada pystyyn hiukan kiukkusempaa tahtia. Soittelin hieman lisää ja sain kuin sainkin hommattua laadukkaita lyöntimuttereita Bulgariasta. Sieltä lähti 200kg satiaisia lentorahtina kohti Konalaa. Toivottavasti ne tulevat jo maanantaina.

Jotain kuitenkin ollaan saatu jo aikaan. Alla näkyy tukirankoja ns. Battery v2.0 -muotoon. Pasilassa Batter-muoto on 8m leveä, Konalassa lyödään 7m paremmaksi ei luvassa on 15 metriä leveä vähän samantyylinen muoto kuin Battery-muoto Pasilassa.

Pasila Openit saatiin myös värkättyä kuosiin. Tosi isot kiitokset Vesalle, Markolle, Sakelle, Mikolle, Martinille, Janille, Jarkolle, Ekelle, Julialle, Kojille ja kaikille, jotka olivat nakertamassa kisoja pystyyn!

This is the first page of the second chapter!

2010-01-04T12:17:00.000-08:00

Scooterin kappaleen sanoin on hyvä aloittaa nakerrus ja lopettaa tämä päivä.

Hommahan ei tietenkään lähtenyt käyntiin niin kuin elokuvissa (kuten arvata saattaa).

Starkin toimituksen piti tulla 07-09 välillä. Se tulikin jo kahden - kolmen maissa. Yllätys oli myös melkoinen kun PekkaNiska roijasi aamulla sisään kaks saksinosturia. Tarkoitus oli pärjätä yhdellä, mutta kun tarkemmin ajattelin, kaks voikin olla ihan hyvä määrä. Saa kaksi taisteluparia tehtyä nosturia vaativia touhuja samaan aikaan, eikä aika kulu odotteluun.

Tämän päivän homma oli merkata maalarinteipillä muodon paikat lattiaan ja tsekkailla, että mitään hirveitä lapsuksia suunnittelussa ei ollut käynyt. Paria muotoa piti siirtää ja tatteja käännellä, mutta eiköhän ne nyt asettuneet paikoilleen ainakin joten kuten. Poistettiin myös seiniltä uskomaton määrä akustolevyä.

Raijattiin reilu kilometri (1020m) lankkua ja 120 vaneria sisään. Vanereista on nyt paikalla n. 1/3 kaikesta tarvittavasta. Tuohon ekan blogipostauksen tattiin menee vaneria n. 100 neliötä. Paljonko on sata vaneria? Jos ottaa Pasilan vertailukohteeksi, vanerin määrä vastaa suunnilleen tätä: Hallin vasemmalta puolen kun otetaan kaikki vanerit Batterymuodon vasemmalta puolen lasten seinä mukaan lukien, ollaan aika lähellä yhteen tattiin tarvittavan vanerin määrää... :)

Yritän hommata mahd. pian. väijymiskameran, joka tuottaa meille time lapse -roinaa suoraan jollekin siirrettävälle medialle niin niitäkin rupeaa pikkuhiljaa ilmestymään. Netti Konalaan on tulossa Nebulan alustavien ilmoitusten mukaan 12.01. Saa nähdä.

Pysy kanavalla...

Here we go again

2009-12-28T14:09:00.000-08:00

Whitesnaken sanoin, taas mennään.

02.01.2010 alkaa toisen Boulderkeskuksen rakentaminen toden teolla. Tässä vaiheessa olen mallinnellut uusia tiloja (kuvassa yksi tilaan tehtävistä tateista), tilannut aika läjän lyöntimuttereita (==satiaisia) sekä saksinosturin, jotta pystyttelyt sujuisivat jouhevasti.

Edessä on tuhansia miestyötunteja, pitkiä päiviä, holtittomasti kahvia ja ennen kaikkea jotain uutta ja toivottavasti myös järjettömän siistiä kiipeilyn kannalta.

Puitteet ovat ainakin kunnossa. Tila on yli 800 neliömetriä, kiipeiltävää pinta-alaa tulee alkuun n. 750 neliötä, pari tattia, kymmeniä profiileja, patjamateriaali on kehitelty alusta pitäen sisäkiipeilyn tarpeita ajatellen ja sosiaalitilatkin ovat mukavat 80 neliötä.

Tilaa on myös varattu hierojalle, osteopaatille, joogatuntien pitäjälle jne. Joten palvelujenkin pitäisi monipuolistua mukavasti. Mikäli olet jokin edeltävistä tai haluaisit tulla uuteen Boulderkeskukseen tarjoamaan palveluitasi, ota rohkeasti yhteyttä puuhamieheemme, eli Jarmoon.