Pikaisku Sheffieldiin

En ollut koskaan käynyt maailman suurimmassa boulderointipaikassa, ClimbingWorksissa. En kyllä Englannissakaan, jos aivan rehellisiä ollaan.

Ajattelin, että nyt on varmaan viimeinen hyvä hetki käydä katsastamassa paikka kun Konalaan voi vielä tehdä viime hetken viilauksia.

Lennähdin Manchesteriin, vuokrasin auton ja pöläytin navin suosiollisella avustuksella ClimbingWorksin parkkikselle 1h 10min myöhemmin. Worksissa minut otti vastaan yksin paikan omistajista - Sam Whittaker.

Sam pisti ensi töikseen kaffikupin kouraani ja lähti näyttämään paikkoja. Kuvista ei oikein saa kuvaa paikasta, mutta nyt kun paikan on kiertänyt ympäri ja kiikkunutkin siellä, tietää vähän paremmin mistä on kyse.

Paikka on tosiaan aika iso, 929 neliömetriä ja seinää on paljon - n. 1000 neliötä. Seinät on tehty siten, että keskellä tilaa on "sokkelo", johon seinät on mukavasti aseteltu. Patjat ovat n. 30cm paksut ja _uskomattoman kovat_.

Sam sanoi, että nilkkoja ei juurikaan mene, mutta olkapäitä plopsahtelee paikoiltaan ja välillä tulee aivotärähdyksiä. Eli siinäpä onkin valinnanvaraa, joko nilkat tai yläkroppa :| Reittipuolella huomasin sen, että greidaus on toooosi softi. Pystyin 3kk tauon (pulleyvamman ja rakentamisen vuoksi) jälkeen helposti flasautteleen 7a:n probleemia. Toinen asia, jonka huomasin oli se, että paikassa on aivan hulluna helppoja reittejä, tasoltaan jotain nelosta ja vitosta.

Reiteissä ei ollut greidilappuja vaan reitit oli tehty toisella tavalla värikoodaten. Vihreät reitit olivat helppoja, violetit siellä 6b-6c tietämissä, keltaiset jossain 7a:n tuntumassa jne. Tuota periaatteessa vois yrittää meilläkin.

Ja yks asia, joka on pakko melkein saada Suomeen, on kaffintekomasiina. Voi pojat, että on hyvvvvää.

Kun kiikuin aikani paikallisen Benin kanssa ja tarjosin miehelle kaffit reittien näyttämisestä, kaffihetken keskeytti toinen Ben - Ben Moon.

Benin kans juteltiin hetki busineksia (MoonClimbing...) ja sitten Ben lähti näyttämään Stanagea, kuuluisia bouldereita ja köysikalliota. Käytiin vielä The Foundryssä katsomassa mäiskeet ja kurkattiin mistä ne Moonin roinat oikein lähtevät maailmalle. Joutuu sanomaan, että hyvin ovat Foundryn seinät kestäneet ajan hampaan. Paikkahan on avattu vuonna 1991 ja pääliidiseinä on edelleen alkuperäisessä asussaan. Vielä tänä päivänäkin tehtynä liidiseinä ois hieno. Foundryssäkin boulderseinien alla olevat patjat olivat kivikovat - lienee trendi ainakin Sheffieldissä.

Jostain syystä olin päivän päätyttyä väsynyt. Kun löysin ensimmäisen vapaan majatalon (Ystävänpäivän takia oli joku ihme ryysis joka majataloon), kaaduin kuolleena sänkyyn ja heräsin 16 tuntia myöhemmin väsyneenä. Aamulla vielä lattea naamaan ja kohti Suomea.



Lopputulos: BK Konala ei tule kalpenemaan ClimbingWorksin rinnalla :)