Kuten monet tietävätkin, tein tuossa huhtikuussa tyhmän lupauksen, että kiikut loppuvat kokonaan, jos kesän loppuun mennessä ei 8a köydellä äsähdä. Miksi näin? Tiesin saamattomuuteni tuon 8a:n suhteen, joten kovat keinot oli otettava käyttöön. Ellen olisi lupausta tehnyt, en olisi vaivautunut kiipeämään koko 8a:n reittiä. En sen takia, etten siihen pystyisi vaan sen takia, etten haluaisi nähdä sitä vaivaa. Kuinka paljon vaivaa siitä sitten olikaan?
Kuten noista Sveitsin moottoritietarroista näkee, muutaman kerran oli Transporter pyörähtänyt Sveitsinmaalle. Toukokuun puolivälissä vanha sotaratsu liikahti jälleen kohti keskisempää Eurooppaa. Ensiksi pysähdyttiin Frankenjuraan joksikin aikaa kiipeämään, mutta sateiden vuoksi heitimme pikaisen keikan sikakuumaan Fontsuun. Sateiden jatkuessa Frankenjuralla päätimme paeta Sveitsiin, mutta sielläkin homman juoni oli aika vetinen. Soitteluja ympäri Eurooppaa ja sama tilanne joka paikassa. Kävimme myös Finale Liguressa Italiassa koettelemassa onnea. Kyllähän se onni ainakin päivän kiikut kesti ja sitten tuli taas vettä. Suomeksi sanottuna koko reissu oli yhtä vesisadetta. Eiku ei ollutkaan, kyllähän Magic Woodissa sateli luntakin sinä päivänä kun päätettiin feidata.
Kuningasidea kiivetä 8a Frankenjurassa sai tylyn lopun sen vuoksi, että vesisateiden vuoksi projektointi oli vähän vaikeaa, lähetyksestä puhumattakaan. Die Zwei Muskeltier oli todella lähellä, mutta sitähän ei luonnollisesti lasketa.
Hirvihän ei vähästä lannistu vaan ajatteli, että Suomessa on peruskesä ja pakkasta, joten reissussa kasaan kaavittu tuntuma ja kestävyys riittäisivät hienosti jonkun 8a:n torppaamiseen kotimaan kamaralla. No muuten idea oli taas aivan loistava, mutta Suomeen tullessa naamaan iski märkä rätti ja +30 asteen helteet. Niitähän taas riitti ja kesä alkoi uhkaavasti käydä ehtoopuolelle. Järeämmät aseet oli saatava käyttöön.
Kuten kaikki eivät tiedä, aloitin kiipeilyn köysikiipeilyllä - Niemiselissä. Niemisel on synkkä mesta. Eka kesänä pääsin siellä tasan 0 reittiä. Kävimme n. 20 viikonloppua kiipeämässä ja loppukaudesta alkoi tuntua siltä, että Beavis 7a voisi joskus mennä. Menihän se seuraavana vuonna. Niemisel on lyhyesti sanottuna yksi parhaita kiipeilysektoreita maailmassa. Toki on paikkoja, joissa on reittejä enemmän, mutta Niemiselin reitit ovat laadultaan aivan jäätävän hyviä. Kannattaa käydä matkankin päästä koettamassa. Kiikut Niemiselissä kruunaa ilta autiotuvalla, saunominen, uiminen ja pakollinen paskanjauhanta. Tämän vuoksi valitsin ekan 8a:ni juuri Niemiselistä. Vaikkei reitti menisikään, saisi ainakin saunoa kavereiden kanssa.
Eka sessiolla oli tosiaan tutut +30 enkä päässyt edes kruksimuuvia. Muutoin reitti meni aika nätisti ja kestävyyskin riitti mukavasti kaikkiin muuveihin. Toisella sessiolla oli vähän aikataulupaineita ja aikaa oli tasan yksi ilta. Oli lähellä, muttei sikaria. Viime viikolla otin pari pekkaspäivää ja kävin vääntämässä reitin väkisin kuosiin. Kruksin jälkeen loput n. 40 muuvia menivät sangen helposti ja sain luvan jatkaa kiipeilyharrastusta... Harmi kun ei saatu lähetystä videolle, usko loppui jo videokuvaajallakin säälittävien yritysten aikana.
Sitten vielä tuhannen taalan kysymys. Mitä seuraavaksi? No ei ainakaan 8a+:n, eikä 8b:n eikä mitään muutakaan köysireittiä. En jaksa projektoida köysireittejä. Tulen kiikkumaan köydellä jatkossakin, mutta lähinnä onsaitteja ja yhdellä sessiolla kiivettäviä reittejä. Tää boulderointi ku on harjoittelua, eikä kiipeilyä niin tässä voi heittää epäviralliseksi tavoitteeksi vaikkapa 8B:n boulderin. Aikataulua en aio antaa enkä luvata mitään tyhmää. Treenataan tässä ja katsotaan riittääkö perseellä kate egon allekirjoittamiin shekkeihin...
