Ei riipu reitistä - greidi on jumala

Teetimme #kiipeily-kanavalla aikoinaan hienoja paitoja, joihin allekirjoittanut taisi puolivakavissaan letkauttaa tuon otsikon totuuden. Saattoi se olla tietenkin Eeliksen, Jannen tai Villenkin keksintöjä. Kuinka tahansa, kaivoin paidan naftaliinista ja nyt voinkin sitä ylpeydellä kanniskella ainakin pari päivää ;)

Kuten monet tietävätkin, tein tuossa huhtikuussa tyhmän lupauksen, että kiikut loppuvat kokonaan, jos kesän loppuun mennessä ei 8a köydellä äsähdä. Miksi näin? Tiesin saamattomuuteni tuon 8a:n suhteen, joten kovat keinot oli otettava käyttöön. Ellen olisi lupausta tehnyt, en olisi vaivautunut kiipeämään koko 8a:n reittiä. En sen takia, etten siihen pystyisi vaan sen takia, etten haluaisi nähdä sitä vaivaa. Kuinka paljon vaivaa siitä sitten olikaan?

Kuten noista Sveitsin moottoritietarroista näkee, muutaman kerran oli Transporter pyörähtänyt Sveitsinmaalle. Toukokuun puolivälissä vanha sotaratsu liikahti jälleen kohti keskisempää Eurooppaa. Ensiksi pysähdyttiin Frankenjuraan joksikin aikaa kiipeämään, mutta sateiden vuoksi heitimme pikaisen keikan sikakuumaan Fontsuun. Sateiden jatkuessa Frankenjuralla päätimme paeta Sveitsiin, mutta sielläkin homman juoni oli aika vetinen. Soitteluja ympäri Eurooppaa ja sama tilanne joka paikassa. Kävimme myös Finale Liguressa Italiassa koettelemassa onnea. Kyllähän se onni ainakin päivän kiikut kesti ja sitten tuli taas vettä. Suomeksi sanottuna koko reissu oli yhtä vesisadetta. Eiku ei ollutkaan, kyllähän Magic Woodissa sateli luntakin sinä päivänä kun päätettiin feidata.

Kuningasidea kiivetä 8a Frankenjurassa sai tylyn lopun sen vuoksi, että vesisateiden vuoksi projektointi oli vähän vaikeaa, lähetyksestä puhumattakaan. Die Zwei Muskeltier oli todella lähellä, mutta sitähän ei luonnollisesti lasketa.

Hirvihän ei vähästä lannistu vaan ajatteli, että Suomessa on peruskesä ja pakkasta, joten reissussa kasaan kaavittu tuntuma ja kestävyys riittäisivät hienosti jonkun 8a:n torppaamiseen kotimaan kamaralla. No muuten idea oli taas aivan loistava, mutta Suomeen tullessa naamaan iski märkä rätti ja +30 asteen helteet. Niitähän taas riitti ja kesä alkoi uhkaavasti käydä ehtoopuolelle. Järeämmät aseet oli saatava käyttöön.

Kuten kaikki eivät tiedä, aloitin kiipeilyn köysikiipeilyllä - Niemiselissä. Niemisel on synkkä mesta. Eka kesänä pääsin siellä tasan 0 reittiä. Kävimme n. 20 viikonloppua kiipeämässä ja loppukaudesta alkoi tuntua siltä, että Beavis 7a voisi joskus mennä. Menihän se seuraavana vuonna. Niemisel on lyhyesti sanottuna yksi parhaita kiipeilysektoreita maailmassa. Toki on paikkoja, joissa on reittejä enemmän, mutta Niemiselin reitit ovat laadultaan aivan jäätävän hyviä. Kannattaa käydä matkankin päästä koettamassa. Kiikut Niemiselissä kruunaa ilta autiotuvalla, saunominen, uiminen ja pakollinen paskanjauhanta. Tämän vuoksi valitsin ekan 8a:ni juuri Niemiselistä. Vaikkei reitti menisikään, saisi ainakin saunoa kavereiden kanssa.

Eka sessiolla oli tosiaan tutut +30 enkä päässyt edes kruksimuuvia. Muutoin reitti meni aika nätisti ja kestävyyskin riitti mukavasti kaikkiin muuveihin. Toisella sessiolla oli vähän aikataulupaineita ja aikaa oli tasan yksi ilta. Oli lähellä, muttei sikaria. Viime viikolla otin pari pekkaspäivää ja kävin vääntämässä reitin väkisin kuosiin. Kruksin jälkeen loput n. 40 muuvia menivät sangen helposti ja sain luvan jatkaa kiipeilyharrastusta... Harmi kun ei saatu lähetystä videolle, usko loppui jo videokuvaajallakin säälittävien yritysten aikana.

Sitten vielä tuhannen taalan kysymys. Mitä seuraavaksi? No ei ainakaan 8a+:n, eikä 8b:n eikä mitään muutakaan köysireittiä. En jaksa projektoida köysireittejä. Tulen kiikkumaan köydellä jatkossakin, mutta lähinnä onsaitteja ja yhdellä sessiolla kiivettäviä reittejä. Tää boulderointi ku on harjoittelua, eikä kiipeilyä niin tässä voi heittää epäviralliseksi tavoitteeksi vaikkapa 8B:n boulderin. Aikataulua en aio antaa enkä luvata mitään tyhmää. Treenataan tässä ja katsotaan riittääkö perseellä kate egon allekirjoittamiin shekkeihin...

Five Ten testipäivä ja Dynoilua

Konalaan saapui viime viikolla viralliset Dyno-otteet ja tänään kun Tuomo putsasi seinää niin samalla ruuvattiin ne kiinni, eli nyt saa tulla tekemään ne uudet maailmanennätykset ja tuhoamaan paljon puhutut kahvanahat.

Pyydän myös huomioimaan seuraavanlaiset asiat kun dynoja vedätte. Älkää käyttäkö käsiotteita jalkkiksina ja siinä vaiheessa kun haluatte vaihtaa kahvojen paikkoja niin älkää menkö irroittamaan otteita itse vaan pyytäkää joku henkilökunnasta tekemään sen teidän puolestanne. Syy tähän on yksinkertainen: otteissa on hieman hämärämpi kiinnitys systeemi ja huomattiin jo siinä vaiheessa kun avattiin paketteja että ne menee myös todella helposti rikki.


Toinen ilmoitusmuotoinen asia olisi tulevasta 5.10 kiertueesta. Eli viis kympin pojat ovat tulossa Konalassa käymään ensi keskiviikkona 15 syyskuuta. Luvassa on 5.10 kenkien testailua, uusien mallien hypistelyä, pojat aikovat myös pitää esitelmän big-wall kiipeilystä Yosemitestä ja Gröönlannista. Illalla on myös mahdollisuus poistaa 5.10 Project kengät alennettuun hintaan jos Turkulaiset eivät ole niitä kaikkia onnistunut ostamaan. Keskiviikkona pidetään myös pieni muotoinen dyno-skaba, joten kaikki vaan mukaan ja katsotaan ketä saa tehtyä Konalan ennätyksen illan mittaan.

-Sakke

Uusia kasvoja part 2.

Kun kerta Jarmokin hieman kertoi kesästään niin ajattelin myös itse avautua omastani. Kuten Jarmo jo aikaisemmin kertoi, hän lähti toukokuun aikana maailmalle nauttimaan vesisateesta ja huonoista kitkoista. Itse rupesin pyörittämään Konalaa täyspäiväisesti. Uutta opettelemista riitti ja parisen kertaa jouduin Jarmoakin vaivaamaan halvoilla ulkomaanpuheluilla.

Kesä kului Konalassa hikoillen ja kiroten kun lämpötilat kohosivati huippulukemiin, ulkona boulderointi ja jopa sporttipätkätkin kärsivät kun kitkasta ei ollut tietoakaan. Parina viikonloppuna kävin työstämässä Olhavalla Piru on irti nimistä sporttipätkää, mutta yläosan släbiltä tuli ihan kuusi-nolla turpaan, joten päätin jättää kyseisen reitin ensi vuodelle.

Yrkkäämässä Piru on Irtiä Olhavalla 7c+/8a

Jossain vaiheessa kesää Jarmokin palasi lomaltaan ja tuuraajan saatuani painuin Saksaan messuille. Kolme päivää kului uusia tuotteita hypistellen ja diilejä hieroen. Nyt syksyllä keskuksen kauppaan on siis saapumassa ainakin Arc’teryxin valjaita, E9:n vaatteita, sekä BD:n rautaromua. Samalla reissulla käytiin myös maailman suurimmassa bouldermestassa joka oli juuri avannut ovensa Münchenissä. Saimmekin sieltä myös pari napakkaa ideaa uutta treeniseinää varten joka nousee talven myötä johonkin Konalan nurkista.

Messuilta bongatut uudet La Sportivan tossut, testanneena voin sanoa että on ihan mahtavat

Ja kuten etusivulla lukee olemme tosiaan siirtyneet talviaikoihin ja vaikka allekirjoittanutta ei näy enää niin paljon iltaisin niin se ei tarkoita sitä, että Jarmo minut olisi piilottanut jonnekin vaan kesän istumiset palkittiin aamuvuoroilla joten nyt itselläkin riittää aika kiipeämiseen ja projektointiin.

Sauli ei myöskään ole ainut uusi työntekijä jonka olemme palkanneet kesän loputtua. Kuten moni on varmaan huomannut Konalassa reitit ovat vaihtuneet nyt hyvään tahtiin ja otteita pestään hirveätä tahtia, siitä on kiittäminen Tuomoa, joka opiskelun ohessa käy kerran kaksi viikossa purkamassa ja pesemässä otteita, myös moni uusi reitti on herran käsialaa.

Tuomo tikkaamassa Magic Woodsin klassikoita, kyseessä tällä kertaa Grit De Luxe 7B ©Antti Ahola

Saulin ja Tuomon lisäksi Konala sai myös kolmannen uuden tiimiläisen, nuori herra Gullsten joka vietti kesänsä ympäri Eurooppaa tikaten aloitti myös työnteon Boulderkeskuksessa. Andy löytyy tiskin takaa viikonloppuisin. Miestä ei varmaan tarvi hirveämmin esitellä, mutta laitetaan tähän esittelyä parilla sanalla. Mies tikkaili Sveitsissä kourallisen 8B:n bouldereita ja Ranskassa kiipesi sen verran köyttä että käteen jäi yksi 8C+ ja pari 8C:tä.

Andy tekemässä ensinousua Dark Sakai:n (8B) Magic Woodsissa. ©Clemens Arndt

Joten näiltä kuulumisilta itse aloitan syys/talvikauteni joka tulee olemaan armotonta treenaamista ensi kesän Rocklands-reissua varten.

Ja lopuksi vielä ilmoitusluonteinen asia, että tehkääpä tilaa lokakuun kalenteriinne, Konala Open tullaan pitämään 2.10.

- Sakke

Hädässä ystävä tuta...

Ei vaineskaan.

Ei Mannin Olli oikeasti apua ois tarvinnu. Ajattelin kuitenkin mennä häiritsemään viimeistä iltaa ennen avajaisia. Oman muistini mukaan sekä Pasilan, että Konalan kanssa ennen avajaisia työt on lopetettu joskus 05-07 välillä aamulla. Ajattelin, että tämäkään kerta ei varmaan ole poikkeus, joten päätin uhrata yhden yön unet ja mennä auttamaan varsinkin patjan rakentamisessa ja muisskain juoksevissa hommissa.

Olihan hirvestä ainakin jonkin verran apua. Vein mukanani laatikollisen mankkaa sekä yllärinä punaista tarranauhaa, koska laskeskelin sitä tarvittavan.

Ensi töikseni kasailin punttisaliin painotelineen, penkin, ristikkäistaljan ja aloittelin alataljan nakertamista kunnes päätin, että minua tarvitaan enemmän patjan värkkäämisessä. Auttelin patjan teossa, liimailin samalla lastenseinän patjan kasaan jämävaahtomuovin paloista, koska mitoitukset olivat menneet tarkalle. Hyvä niin, eihän sitä hukkamatskua halutakaan.

Siinä samalla sitten tein kymmenkunta reittiä, kasasin soffapöytiä, asentelin käsipyyhejärjestelmiä, nakertelin mankkalaariin reikiä (siksi ne reiät eivät ole pyöreä vaan aivan minkälaiset sattuu...).

Hommaa riitti helposti aamuviiteen, sitten Mannin kotio nukkumaan ja kympiltä takaisin mestoille. Olli jäi vielä ahertamaan ja hän oli saapunut aamuseiskalta nukkumaan ja sai kuulemma uinua kahteentoista asti kun yritin potkia miestä kympiltä hereille.

Onneksi Bouldertehtaalla olivat enemmän aamuvirkut jo siivoamassa paikkoja. Hoitelin vielä parit johdotukset, kellon asennuksen ja siirsin naisten pukkarista ylimääräisen käsipyyhesysteemin invavessaan.

Viralliset avajaiset alkoivat yhdeltä ja homma oli aika hyvin kuosissa ja homma roudasi :)

Katsoin parhaaksi näytellä reittejä uusille kiipeilijöille ja kun sormista tihkui jo verta, ajattelin kääntää Transporterin kokan kotia kohti.

Mitä kaikkea tästä nettosin? Hyvän mielen ja kiipeilykaverin auttamisen ilon. That's what climbers are for, eiks jeh? :)

Alla vielä muutama kännykameralla otettu kuva eilisen touhuista.

Uusia kasvoja, part 1.

Keväällä pyörittelin yksikseni Konalaa. Tarkoitti siis sitä, että heräilin aamuseiskalta, siivosin, tein juoksevat hommat, taiteilin itseni klo12:00 aukaisemaan Konalaa ja palvelin asiakkaita aina iltaysiin saakka, kunnes laitoin ovet lukkoon ja siirryin koodailemaan tietojärjestelmiä paremmaksi. Yleensä laitoin nukkumaan joskus 01-02 välillä ja aamulla taas sama ralli.

Tämä tarkoitti sitä, että huhtikuun lopussa tuli 1600 tuntia töitä täyteen tammikuun alusta lähtien. Nohevimmat varmaan pystyvät laskemaan tuntimäärästä, että normaalin toimistorotan vuosittaiset työtunnit tulivat täyteen sopivasti tuossa.

Toukokuussa alkoivat kesäaukioloajat ja Sakari McGregor siirtyi Pasilasta pyörittelemään Konalaa kun itse olin latailemassa akkuja (lue hummailemassa) maailman turuilla.

Nyt kun syksy koittaa ja palaamme takaisin normaaleihin aukioloaikoihin, oli aika etsiä kolmas vakkari Konalaan hoitelemaan hommia minun ja ja Saken lisäksi. Saulin kanssa oli ollut puhetta asiasta jo aiemmin, mutta meillä ei ollut antaa mitään tarkkaa päivämäärää milloin työt olisivat alkaneet, joten homma oli aika tyhjän päällä.

Nyt kuitenkin Sauli palasi sopivasti reissuiltaan Suomeen ja meillä oli tarjota töitä elokuun puolivälistä alkaen. Win-win. Saamme sekalaiseen seurakuntaamme uuden ja mukavan taistelijan.

Mitä Saulista voisi sanoa? Kiipeilijänä Sauli on ns. kova luu. Sauli aloitti kiipeilyn -96, silloin kun jengi vielä kiipeili kirjavissa spandexeissa.

Bouldereilla Sauli on tikannut mm. seuraavat: Totoro 8A, Hottentotti 8A, Right Hand of Darkness 8A.

Sauli ei ole mikään uusi tuttavuus köyden terävässäkään päässä. Hän on tikannut köydellä kovinta Suomesta löytyvää settiä - Estrella 8b, Seriffi 8a, Buu Klubben 8a ja Adlon 8a.

Jos bongaat Saulin tiskiltä tai kiipeilyseinien puolelta - rohkeasti vain juttelemaan.

Liian kauan liian hiljaista

Nyt on ollut taas aivan liian kauan viimeisestä päivityksestä. Pahoitteluni ja pahoittelumme.

Lupaan (fingers crossed) parantaa tapojani. Lähiaikoina on tulossa pari päivitystä, joten ainakin kolme päivitystä on "kiveen hakattuna".

Mutta asiaan... Nautin kahden blogin lukemisesta suunnattoman paljon. Toinen on Korosuon Sakun "Haukkari".


Toinen on sitten Alhonsuon Tapsan "Rollomixed".


Pojilla tulee juttua sen verran lupsakkaan tyyliin kirjoitettuna, että lähes joka postauksen aikana tulee huutonaurua ja meinaa limpparit lentää nenän kautta pihalle.

Eli kurkatkaapa tuosta sivun oikeasta laidasta Suomen parasta blogiantia :)

Kauppakin valmistuu

Moni varmaan on jo funtsinut, että eipä se kauppa koskaan nouse kun kassalla tanottava heppu on laiska urpo. No jälkimmäinen on aivan totta, mutta tänään sain Saken hetkeksi istumaan kassalle ja väsäsin kaupan lähes kuosiin. Vielä puuttuu laminaatit lattioilta ja hieno loistava caven logo seinältä, mutta muuten alkaa olla ready.

Aprillipäivän aamuna 0530 pitäisi tulla vielä Sportivan kengät ja myöhemmin päivällä limukkakaappi. Saadaan ehkä limunaatiakin myyntiin :)

Alla pari kuvaa kaupasta.





Ps. Huomenna rantautuu myös 3800mm leveä kangas ja 12000 ansilumenin FullHD-tykki Coren näyttämistä varten :)