Fontainebleau, osa #2

Sittenhän ne sateetkin kivasti kirposivat ilmoille. Yhtenä päivänä ei tarvinnut kiivetä ollenkaan, oli muuten ensimmäinen lepopäivä seitsemään päivään. Sen jälkeen kahtena päivänä alkoi sataa kesken kiikkujen. No ei sinänsä, hyvä vaan, että saa välillä ottaa levon kannalta.

Ilmeeni oli samanmoinen ensipisaroiden valuessa kuin alla olevalla kivenmurikalla. Mutta kyllä se siitä sitten suli.



Näimme The Outsiderissä (tai Between the Trees saattoi olla kyseessä kanssa) sellaisen hienon kanttihässäkän kuin Gargantoit (7A). Päätimme tuossa päivänä muutamana kurvata pelipaikoille ja lähettää reitin. Kun saavuimme paikan päälle,huomasimme ensimmäiseksi, että kattohan on ihan naurettavan korkealla ja kyllähän siinä pelonsekaisia tunteita väistämättä heräsi :) Katon loppu oli jossain 3.5 metrissä. Itse heitin pyyhkeen suoraan kehään, Jussi sitä vastoin päätti antaa pari yrkkää. Jussin nakit kuitenkin olivat niin rieskana, että yritykseksi jäi lähetys.



Itse päätin napsia pari kuvaa ympäröivästä maastosta.



Käytiin toistamiseen Apremontissa kun Jussi tahtoi yrittää Crazy Horsea (7B). Sehän passasi mulle, koska nakkini ovat kroonisesti vereslihalla. Paikalla oli saksalainen boulderjemu, joka yrkkäili reittiä. Odotimme ystävällisesti kunnes mies saisi hommansa päätökseen. Itse en ajatellut kokeilla reittiä ja sanoin olevani vain väsynyt köysittelijä, jolla ei mitään jakoja ko. reittiin olisi. Jussilla ei meinannut hommasta ensin tulla mitään, joten päätin antaa pari yrkkää. Yhtäkkiä huomasin kenottavani reitin topissa kolmannella yrkällä. Olo tuntui pitkästä aikaa lähestulkoon vahvalta. No ei missään nimessä vahvalta, mutta vahvemmalta kuin aiemmin.

Parikymmentä yrkkää laitettuaan Jussikin taiteili tiensä toppiin ja samalla hetkellä kun mies pääsi toppiin, kamerasta loppui akku. Hyvä niin, saatiin reitti mukavasti videonakin taltioitua.




Nyt ollaan kiivetty muutama päivä muiden suomalaisten kanssa, jotka hyökkäsivät giteemme kun olivat varanneet sen nokkelasti ennen meitä. Me menimme bivitteleen telttaan, mutta onneksi säätiedotus lupasi viikon poutaa putkeen.

Olen monesti miettinyt, että mistähän se taiteilija on reväisty, joka on sommitellut maastopukuihin niin julmetun hienot kuosit. Tänä aamuna se sitten vihdoin ja viimein selvisi kun olin heittämässä kepillistä yhden puun juurella.



Mitäs vielä? Jusa kävi kiikkumassa pitkän Isatis-päivän päätteeksi La Coquille -reitin, napattiin talteen pari fotonia siitäkin.



Sitten Suomi-possella käytiin aiheuttamassa pahennusta Bas Cuvierissa. Allekirjoittanut kiikkui pitkän aikaa Nemesiksenä roikkunaan Holey Moleyn (7A) vihdoin ja viimein. Loppupäivä menikin katsellessa kun muut suorittivat lähetyksiä. Illansuussa kipaistiin vielä Cuvier Rempartiin ja poijjaat kiipesivät jonossa Duroxmanien ja sen jälkeen L'Angle Allainin. Nappasin myös hienon kuvan Antista, joka kiikkui vähintään yhtä vihreää ja hienoa reittiä kuin High Time Vaasassa.

Fontainebleau, osa #1

Viikko takana Fontsussa. Koko viikon ajan olo on ollut sellainen, että on huonommassa kunnossa kuin koskaan. Syynä lienee se, että viimeksi olen ollut ulkona boulderoimassa kesäkuun ensimmäisinä päivinä Sveitsissä. Sen jälkeen olen kiivennyt pelkästään köydellä - kunnes sain pyhän lupaukseni täytettyä.

Moni voi kysyä, mitä eroa voi olla köysittelyssä ja boulderoinnissa. Monille ei varmaan mitään, mutta itselleni erot ovat kohtuu suuret. En päässyt Fontsussa reittejä, jotka olin ensimmäistä kertaa kiivennyt ensimmäisellä Fontsun reissulla vuosia sitten. Ensimmäinen ero oli otteesta kiinni ottaminen. Kun "normaalisti" roiskaisen käden otteelle, saan siitä kiinni ja pidän kiinni. Nyt vähänkään vaikeammassa muuvissa puristan vasta siinä vaiheessa kun on jo liian myöhäistä. Toinen juttu on se, että jos ote tuntuu huonolta, en pidä täysillä kiinni. Eli en kiipeä omilla rajoillani.

Ensimmäisen viikon agendana on siis ollut löytää pikkuhiljaa kadoksissa ollut hermotus boulderointiin ja se kiukku vetää jokainen muuvi kuin viimeisensä :) Kai monet sen osaa tehdä köydelläkin, mutta itselläni köysitellessä kiipeilytyyli on hitaampi, rauhallisempi ja staattisempi. Kun taas tyylini boulderoida on enemmän dynaaminen, aggressiivisempi ja enemmän riskirajoilla liikkuva. Eka viikko jouduttiin myös bivittelemään Ranskan metsissä. Ei kovin siistiä- suosittelen giteä tai F1-hotellia...



Alkureissu on ollut enemmän tai vähemmän totuttelemista hiekkakiveen, boulderointiin ja vereslihalle kuluneisiin sormenpäihin. Olemme kiivenneet joka päivä yleensä helppoja 6A-6C -pätkiä ja yritelleet jotain 7A:n tuntumassa olevaa. Eli mitään urotekoja ei olla vielä tehty eikä varmaan tulla vielä vähään aikaan tekemäänkään.



Eilen menimme Rocher aux Sabotsiin, vaikka sunnuntainahan paikka on täyteen ammuttu ihmisiä. Ajattelin kuitenkin näyttää Jusalle minkä verran ja minkälaisia ihmisiä Fontsussa on viikonloppuisin. Rocher aux Sabots on siitä tosi kiva paikka, että sinne on tehty oma valkoinen circuit pelkästään lapsille. Boulderit ovat vain parin metrin korkuisia ja reitit helppoja. Ne on numeroitu valkoisella maalilla. Alastulot ovat hiekkaa ja meno oli kaiken kaikkiaan enemmän picnic-henkinen kuin missään muualla (Magic Wood, Albarracin, Suomi, Kjuge jne) olen nähnyt.

Paikalla olí pareja kävelemässä, lapsiperheitä päivänvietossa, kiipeilijöitä circuiteilla, kiipeilijöitä tiettyjen reittien kimpussa ja parkkipaikalla vielä sama, vanha gubbe pohjaamassa kenkiä. Kaiken kaikkiaan aika mielenkiintoinen asetelma.

Kävimme aluksi Le Tiroir (6B)-nimisen klassikon kimppuun. Molemmat kiikkuivat sen näppärästi, mutta yleisesti ottaen tuntuu siltä, että 6B on Fontsussa aina vaikeampi kuin esim. 6C tai 7A =) Johtuu varmaan paskasta jalkatekniikasta, mutta kuitenkin. Jusa pyöräytti sen jälkeen nätisti reitin L'Oblique (6C) probleeman kasaan.

Eväsretkellä olleet ihmiset pysähtyivät katselemaan kiipeilyjä ja taputtivat jokaiselle toppaajalle. Hiukan absurdi olohan siitä tuli, mutta jos aikoi kiivetä, ei auttanut siitä välittää :) Parit ranskikset suosittelivat meille L'Obliquen jälkeen kolmea reittiä: Jet Set (7A), Smash (7B) ja Graviton (7A). Kaksi ensimmäistä ovat aika suoraviivaisia dynoja ja kolmas kunnon hyljetoppaajan unelma.

Jet Setissä lähtään parilta hyvältä otteelta, vedetään huonohkolle krimpille, tehdään match ja loikataan vasemmalla kädellä kiven päälle. Ongelma on pystysuora, joten voimapuolella reitti on helppo. Muutamalla yrkällä sain asennon sopivaksi ja Jet Set antautui. Jusa hyppi kuin Duracell-pupu, mutta käsi ei vain suostunut pysymään toppiotteessa. Lähellä, mutta ei savuketta.

Seuraavana oli vuorossa Smash. Reissun kovin greidi oli edessä. Kyseessä oli aivan suoraviivainen dyno. Lähtöotteet alhaalla, reipas pumppaus ja roiskaisu emäkahvalle. Probleema näytti ekamulkaisulla aika samantyyliseltä kuin Le Jete Vert Isatiksessa. Muutaman yrkän jälkeen tuntui siltä, että korkeus olisi riittävä, mutta jostain syystä en saanut otteesta kiinni. Jusa kysäisi ohimennen, kannattaisiko yrittää vaikka koukistaa hieman sormia ja ottaa kiinni toppiotteesta… Otin vinkin vittuiluna, mutta päätin koettaa. Hommahan toimi kahdella yrkällä :D Nyt kun reissun eka 7B meni, mies oli niin uhoa ja voimaa täynnä, että päätimme siirtyä Gravitonille.

Kuvissa olen ottanut käyttöön uuden kiipeilyilmeen hamsteri-ilmeen lisäksi. Kyseessä on selkeä Urpoilme.




Jusa katsoi ensin mallin alkumuuveihin, sitten allekirjoittaneella loppui usko toppauksen kanssa. Jusa sitä vastoin pamautti heelhookin rohkeasti oikealla jalalla, nosti oikean käden topin **skaan krimppiin ja väänsi väkisin itsensä ylös. Harmillisesti ekalla yrkällä tuli dabi viereiseen kiveen, joten se meni Jusan osalta "vasta" tokalla yrkällä. Itselläni oli ongelmia luottaa huukkiin ja jouduin pari kertaa keräämään uskallusta. Mutta parin yrkän jälkeen hirvityylin toppaus oli suoritettu.

Tässä vaiheessa päivä alkoi kääntyä jo iltaan, joten miehet kävivät hakemassa La-Chapelle-Reinin kylästä … PITSAN :D Iltapalaksi siis pitsaa ja Babylon 5:sta.

Ei riipu reitistä - greidi on jumala

Teetimme #kiipeily-kanavalla aikoinaan hienoja paitoja, joihin allekirjoittanut taisi puolivakavissaan letkauttaa tuon otsikon totuuden. Saattoi se olla tietenkin Eeliksen, Jannen tai Villenkin keksintöjä. Kuinka tahansa, kaivoin paidan naftaliinista ja nyt voinkin sitä ylpeydellä kanniskella ainakin pari päivää ;)

Kuten monet tietävätkin, tein tuossa huhtikuussa tyhmän lupauksen, että kiikut loppuvat kokonaan, jos kesän loppuun mennessä ei 8a köydellä äsähdä. Miksi näin? Tiesin saamattomuuteni tuon 8a:n suhteen, joten kovat keinot oli otettava käyttöön. Ellen olisi lupausta tehnyt, en olisi vaivautunut kiipeämään koko 8a:n reittiä. En sen takia, etten siihen pystyisi vaan sen takia, etten haluaisi nähdä sitä vaivaa. Kuinka paljon vaivaa siitä sitten olikaan?

Kuten noista Sveitsin moottoritietarroista näkee, muutaman kerran oli Transporter pyörähtänyt Sveitsinmaalle. Toukokuun puolivälissä vanha sotaratsu liikahti jälleen kohti keskisempää Eurooppaa. Ensiksi pysähdyttiin Frankenjuraan joksikin aikaa kiipeämään, mutta sateiden vuoksi heitimme pikaisen keikan sikakuumaan Fontsuun. Sateiden jatkuessa Frankenjuralla päätimme paeta Sveitsiin, mutta sielläkin homman juoni oli aika vetinen. Soitteluja ympäri Eurooppaa ja sama tilanne joka paikassa. Kävimme myös Finale Liguressa Italiassa koettelemassa onnea. Kyllähän se onni ainakin päivän kiikut kesti ja sitten tuli taas vettä. Suomeksi sanottuna koko reissu oli yhtä vesisadetta. Eiku ei ollutkaan, kyllähän Magic Woodissa sateli luntakin sinä päivänä kun päätettiin feidata.

Kuningasidea kiivetä 8a Frankenjurassa sai tylyn lopun sen vuoksi, että vesisateiden vuoksi projektointi oli vähän vaikeaa, lähetyksestä puhumattakaan. Die Zwei Muskeltier oli todella lähellä, mutta sitähän ei luonnollisesti lasketa.

Hirvihän ei vähästä lannistu vaan ajatteli, että Suomessa on peruskesä ja pakkasta, joten reissussa kasaan kaavittu tuntuma ja kestävyys riittäisivät hienosti jonkun 8a:n torppaamiseen kotimaan kamaralla. No muuten idea oli taas aivan loistava, mutta Suomeen tullessa naamaan iski märkä rätti ja +30 asteen helteet. Niitähän taas riitti ja kesä alkoi uhkaavasti käydä ehtoopuolelle. Järeämmät aseet oli saatava käyttöön.

Kuten kaikki eivät tiedä, aloitin kiipeilyn köysikiipeilyllä - Niemiselissä. Niemisel on synkkä mesta. Eka kesänä pääsin siellä tasan 0 reittiä. Kävimme n. 20 viikonloppua kiipeämässä ja loppukaudesta alkoi tuntua siltä, että Beavis 7a voisi joskus mennä. Menihän se seuraavana vuonna. Niemisel on lyhyesti sanottuna yksi parhaita kiipeilysektoreita maailmassa. Toki on paikkoja, joissa on reittejä enemmän, mutta Niemiselin reitit ovat laadultaan aivan jäätävän hyviä. Kannattaa käydä matkankin päästä koettamassa. Kiikut Niemiselissä kruunaa ilta autiotuvalla, saunominen, uiminen ja pakollinen paskanjauhanta. Tämän vuoksi valitsin ekan 8a:ni juuri Niemiselistä. Vaikkei reitti menisikään, saisi ainakin saunoa kavereiden kanssa.

Eka sessiolla oli tosiaan tutut +30 enkä päässyt edes kruksimuuvia. Muutoin reitti meni aika nätisti ja kestävyyskin riitti mukavasti kaikkiin muuveihin. Toisella sessiolla oli vähän aikataulupaineita ja aikaa oli tasan yksi ilta. Oli lähellä, muttei sikaria. Viime viikolla otin pari pekkaspäivää ja kävin vääntämässä reitin väkisin kuosiin. Kruksin jälkeen loput n. 40 muuvia menivät sangen helposti ja sain luvan jatkaa kiipeilyharrastusta... Harmi kun ei saatu lähetystä videolle, usko loppui jo videokuvaajallakin säälittävien yritysten aikana.

Sitten vielä tuhannen taalan kysymys. Mitä seuraavaksi? No ei ainakaan 8a+:n, eikä 8b:n eikä mitään muutakaan köysireittiä. En jaksa projektoida köysireittejä. Tulen kiikkumaan köydellä jatkossakin, mutta lähinnä onsaitteja ja yhdellä sessiolla kiivettäviä reittejä. Tää boulderointi ku on harjoittelua, eikä kiipeilyä niin tässä voi heittää epäviralliseksi tavoitteeksi vaikkapa 8B:n boulderin. Aikataulua en aio antaa enkä luvata mitään tyhmää. Treenataan tässä ja katsotaan riittääkö perseellä kate egon allekirjoittamiin shekkeihin...

Five Ten testipäivä ja Dynoilua

Konalaan saapui viime viikolla viralliset Dyno-otteet ja tänään kun Tuomo putsasi seinää niin samalla ruuvattiin ne kiinni, eli nyt saa tulla tekemään ne uudet maailmanennätykset ja tuhoamaan paljon puhutut kahvanahat.

Pyydän myös huomioimaan seuraavanlaiset asiat kun dynoja vedätte. Älkää käyttäkö käsiotteita jalkkiksina ja siinä vaiheessa kun haluatte vaihtaa kahvojen paikkoja niin älkää menkö irroittamaan otteita itse vaan pyytäkää joku henkilökunnasta tekemään sen teidän puolestanne. Syy tähän on yksinkertainen: otteissa on hieman hämärämpi kiinnitys systeemi ja huomattiin jo siinä vaiheessa kun avattiin paketteja että ne menee myös todella helposti rikki.


Toinen ilmoitusmuotoinen asia olisi tulevasta 5.10 kiertueesta. Eli viis kympin pojat ovat tulossa Konalassa käymään ensi keskiviikkona 15 syyskuuta. Luvassa on 5.10 kenkien testailua, uusien mallien hypistelyä, pojat aikovat myös pitää esitelmän big-wall kiipeilystä Yosemitestä ja Gröönlannista. Illalla on myös mahdollisuus poistaa 5.10 Project kengät alennettuun hintaan jos Turkulaiset eivät ole niitä kaikkia onnistunut ostamaan. Keskiviikkona pidetään myös pieni muotoinen dyno-skaba, joten kaikki vaan mukaan ja katsotaan ketä saa tehtyä Konalan ennätyksen illan mittaan.

-Sakke

Uusia kasvoja part 2.

Kun kerta Jarmokin hieman kertoi kesästään niin ajattelin myös itse avautua omastani. Kuten Jarmo jo aikaisemmin kertoi, hän lähti toukokuun aikana maailmalle nauttimaan vesisateesta ja huonoista kitkoista. Itse rupesin pyörittämään Konalaa täyspäiväisesti. Uutta opettelemista riitti ja parisen kertaa jouduin Jarmoakin vaivaamaan halvoilla ulkomaanpuheluilla.

Kesä kului Konalassa hikoillen ja kiroten kun lämpötilat kohosivati huippulukemiin, ulkona boulderointi ja jopa sporttipätkätkin kärsivät kun kitkasta ei ollut tietoakaan. Parina viikonloppuna kävin työstämässä Olhavalla Piru on irti nimistä sporttipätkää, mutta yläosan släbiltä tuli ihan kuusi-nolla turpaan, joten päätin jättää kyseisen reitin ensi vuodelle.

Yrkkäämässä Piru on Irtiä Olhavalla 7c+/8a

Jossain vaiheessa kesää Jarmokin palasi lomaltaan ja tuuraajan saatuani painuin Saksaan messuille. Kolme päivää kului uusia tuotteita hypistellen ja diilejä hieroen. Nyt syksyllä keskuksen kauppaan on siis saapumassa ainakin Arc’teryxin valjaita, E9:n vaatteita, sekä BD:n rautaromua. Samalla reissulla käytiin myös maailman suurimmassa bouldermestassa joka oli juuri avannut ovensa Münchenissä. Saimmekin sieltä myös pari napakkaa ideaa uutta treeniseinää varten joka nousee talven myötä johonkin Konalan nurkista.

Messuilta bongatut uudet La Sportivan tossut, testanneena voin sanoa että on ihan mahtavat

Ja kuten etusivulla lukee olemme tosiaan siirtyneet talviaikoihin ja vaikka allekirjoittanutta ei näy enää niin paljon iltaisin niin se ei tarkoita sitä, että Jarmo minut olisi piilottanut jonnekin vaan kesän istumiset palkittiin aamuvuoroilla joten nyt itselläkin riittää aika kiipeämiseen ja projektointiin.

Sauli ei myöskään ole ainut uusi työntekijä jonka olemme palkanneet kesän loputtua. Kuten moni on varmaan huomannut Konalassa reitit ovat vaihtuneet nyt hyvään tahtiin ja otteita pestään hirveätä tahtia, siitä on kiittäminen Tuomoa, joka opiskelun ohessa käy kerran kaksi viikossa purkamassa ja pesemässä otteita, myös moni uusi reitti on herran käsialaa.

Tuomo tikkaamassa Magic Woodsin klassikoita, kyseessä tällä kertaa Grit De Luxe 7B ©Antti Ahola

Saulin ja Tuomon lisäksi Konala sai myös kolmannen uuden tiimiläisen, nuori herra Gullsten joka vietti kesänsä ympäri Eurooppaa tikaten aloitti myös työnteon Boulderkeskuksessa. Andy löytyy tiskin takaa viikonloppuisin. Miestä ei varmaan tarvi hirveämmin esitellä, mutta laitetaan tähän esittelyä parilla sanalla. Mies tikkaili Sveitsissä kourallisen 8B:n bouldereita ja Ranskassa kiipesi sen verran köyttä että käteen jäi yksi 8C+ ja pari 8C:tä.

Andy tekemässä ensinousua Dark Sakai:n (8B) Magic Woodsissa. ©Clemens Arndt

Joten näiltä kuulumisilta itse aloitan syys/talvikauteni joka tulee olemaan armotonta treenaamista ensi kesän Rocklands-reissua varten.

Ja lopuksi vielä ilmoitusluonteinen asia, että tehkääpä tilaa lokakuun kalenteriinne, Konala Open tullaan pitämään 2.10.

- Sakke

Hädässä ystävä tuta...

Ei vaineskaan.

Ei Mannin Olli oikeasti apua ois tarvinnu. Ajattelin kuitenkin mennä häiritsemään viimeistä iltaa ennen avajaisia. Oman muistini mukaan sekä Pasilan, että Konalan kanssa ennen avajaisia työt on lopetettu joskus 05-07 välillä aamulla. Ajattelin, että tämäkään kerta ei varmaan ole poikkeus, joten päätin uhrata yhden yön unet ja mennä auttamaan varsinkin patjan rakentamisessa ja muisskain juoksevissa hommissa.

Olihan hirvestä ainakin jonkin verran apua. Vein mukanani laatikollisen mankkaa sekä yllärinä punaista tarranauhaa, koska laskeskelin sitä tarvittavan.

Ensi töikseni kasailin punttisaliin painotelineen, penkin, ristikkäistaljan ja aloittelin alataljan nakertamista kunnes päätin, että minua tarvitaan enemmän patjan värkkäämisessä. Auttelin patjan teossa, liimailin samalla lastenseinän patjan kasaan jämävaahtomuovin paloista, koska mitoitukset olivat menneet tarkalle. Hyvä niin, eihän sitä hukkamatskua halutakaan.

Siinä samalla sitten tein kymmenkunta reittiä, kasasin soffapöytiä, asentelin käsipyyhejärjestelmiä, nakertelin mankkalaariin reikiä (siksi ne reiät eivät ole pyöreä vaan aivan minkälaiset sattuu...).

Hommaa riitti helposti aamuviiteen, sitten Mannin kotio nukkumaan ja kympiltä takaisin mestoille. Olli jäi vielä ahertamaan ja hän oli saapunut aamuseiskalta nukkumaan ja sai kuulemma uinua kahteentoista asti kun yritin potkia miestä kympiltä hereille.

Onneksi Bouldertehtaalla olivat enemmän aamuvirkut jo siivoamassa paikkoja. Hoitelin vielä parit johdotukset, kellon asennuksen ja siirsin naisten pukkarista ylimääräisen käsipyyhesysteemin invavessaan.

Viralliset avajaiset alkoivat yhdeltä ja homma oli aika hyvin kuosissa ja homma roudasi :)

Katsoin parhaaksi näytellä reittejä uusille kiipeilijöille ja kun sormista tihkui jo verta, ajattelin kääntää Transporterin kokan kotia kohti.

Mitä kaikkea tästä nettosin? Hyvän mielen ja kiipeilykaverin auttamisen ilon. That's what climbers are for, eiks jeh? :)

Alla vielä muutama kännykameralla otettu kuva eilisen touhuista.

Uusia kasvoja, part 1.

Keväällä pyörittelin yksikseni Konalaa. Tarkoitti siis sitä, että heräilin aamuseiskalta, siivosin, tein juoksevat hommat, taiteilin itseni klo12:00 aukaisemaan Konalaa ja palvelin asiakkaita aina iltaysiin saakka, kunnes laitoin ovet lukkoon ja siirryin koodailemaan tietojärjestelmiä paremmaksi. Yleensä laitoin nukkumaan joskus 01-02 välillä ja aamulla taas sama ralli.

Tämä tarkoitti sitä, että huhtikuun lopussa tuli 1600 tuntia töitä täyteen tammikuun alusta lähtien. Nohevimmat varmaan pystyvät laskemaan tuntimäärästä, että normaalin toimistorotan vuosittaiset työtunnit tulivat täyteen sopivasti tuossa.

Toukokuussa alkoivat kesäaukioloajat ja Sakari McGregor siirtyi Pasilasta pyörittelemään Konalaa kun itse olin latailemassa akkuja (lue hummailemassa) maailman turuilla.

Nyt kun syksy koittaa ja palaamme takaisin normaaleihin aukioloaikoihin, oli aika etsiä kolmas vakkari Konalaan hoitelemaan hommia minun ja ja Saken lisäksi. Saulin kanssa oli ollut puhetta asiasta jo aiemmin, mutta meillä ei ollut antaa mitään tarkkaa päivämäärää milloin työt olisivat alkaneet, joten homma oli aika tyhjän päällä.

Nyt kuitenkin Sauli palasi sopivasti reissuiltaan Suomeen ja meillä oli tarjota töitä elokuun puolivälistä alkaen. Win-win. Saamme sekalaiseen seurakuntaamme uuden ja mukavan taistelijan.

Mitä Saulista voisi sanoa? Kiipeilijänä Sauli on ns. kova luu. Sauli aloitti kiipeilyn -96, silloin kun jengi vielä kiipeili kirjavissa spandexeissa.

Bouldereilla Sauli on tikannut mm. seuraavat: Totoro 8A, Hottentotti 8A, Right Hand of Darkness 8A.

Sauli ei ole mikään uusi tuttavuus köyden terävässäkään päässä. Hän on tikannut köydellä kovinta Suomesta löytyvää settiä - Estrella 8b, Seriffi 8a, Buu Klubben 8a ja Adlon 8a.

Jos bongaat Saulin tiskiltä tai kiipeilyseinien puolelta - rohkeasti vain juttelemaan.

Liian kauan liian hiljaista

Nyt on ollut taas aivan liian kauan viimeisestä päivityksestä. Pahoitteluni ja pahoittelumme.

Lupaan (fingers crossed) parantaa tapojani. Lähiaikoina on tulossa pari päivitystä, joten ainakin kolme päivitystä on "kiveen hakattuna".

Mutta asiaan... Nautin kahden blogin lukemisesta suunnattoman paljon. Toinen on Korosuon Sakun "Haukkari".


Toinen on sitten Alhonsuon Tapsan "Rollomixed".


Pojilla tulee juttua sen verran lupsakkaan tyyliin kirjoitettuna, että lähes joka postauksen aikana tulee huutonaurua ja meinaa limpparit lentää nenän kautta pihalle.

Eli kurkatkaapa tuosta sivun oikeasta laidasta Suomen parasta blogiantia :)

Kauppakin valmistuu

Moni varmaan on jo funtsinut, että eipä se kauppa koskaan nouse kun kassalla tanottava heppu on laiska urpo. No jälkimmäinen on aivan totta, mutta tänään sain Saken hetkeksi istumaan kassalle ja väsäsin kaupan lähes kuosiin. Vielä puuttuu laminaatit lattioilta ja hieno loistava caven logo seinältä, mutta muuten alkaa olla ready.

Aprillipäivän aamuna 0530 pitäisi tulla vielä Sportivan kengät ja myöhemmin päivällä limukkakaappi. Saadaan ehkä limunaatiakin myyntiin :)

Alla pari kuvaa kaupasta.





Ps. Huomenna rantautuu myös 3800mm leveä kangas ja 12000 ansilumenin FullHD-tykki Coren näyttämistä varten :)

Mankkaa

Oon nähny varmasti jossain yhtä paljon mankkaa, en kyllä muista missä ja milloin.

Pihaan kurvasi Itellan pirssi, joka pulautti sisuksistaan kivasti 193kg eli pari kuutiota Grippyä.

Nyt luulis mankan riittävän ainakin hetkeksi :)

Liikkuvaa kuvaa kisoista

Mun TODO-listalla olisi yksi videon koostaminen Konalan kisoista.

Kuten arvata saattaa, TODO-listavaiheeseen se on jäänytkin.

Joku muu on kuitenkin ollut astetta nohevampi.

Enjoy:

Bleauholds ja Nicros

Mistä näitä otteita oikein sataa?

Peter Hammer hilpaisi juuri hetki sitten sisään ja heitti taas muutaman laatikon otteita. Nyt on jullllmetut kahvat bouldertuubiin, jonka eteen isken taas jonkin verran tunteja tänään. Sekin saattaa siis aueta piakkoin. Nicrosilta tuli taas mukavan kokoisia muotoja ah niin eleetöntä vaneripintaa koristamaan.



Eilen tuli Suomen vahvin Jolli taloon ja toi tuliaisiksi hienon taideteoksen. Kivasti oli Jolli liioitellut forkkuja, abseja ja rautaista puristusta. Kiitokset siitä :)

Joulu tuli myöhässä...

...mutta tuli kuitenkin :)

Ensinnäkin. Kun onnessani imuroin patjoja toista kertaa, huomaan ensin imurin imutehon vähenevän hieman. Mutta kun koirat haukkuu ja karavaani kulkee, kaiuttimista soi Joka päivä ja joka ikinen yö Sarah Kiven versiona, en siihen juurikaan kiinnittänyt huomiota.

Siinä vaiheessa kun sieraimiin hiipii palaneen käry, havanhdun hieman. Jahas, se oli sitten kolmas kärähtänyt imuri BK:n historian aikana. Sanotaan, että hyvää ja halpaa ostettaessa pitää ostaa kaksi tuotetta. Kerron teille nyt hyvät ihmiset, että hyvää imuria ei sitten saa ainakaan 500 eurolla. 1500e hassanneena päätin ostaa kunnollisen imurin.



Nyt on Suomen Imurikeskukselta ostettua Eurovac 433 -teollisuusimuri HEPA-suodattimella, kolmella moottorilla, 3600W teholla ja 10700l/min virtauksella. Saapa nähdä kauan kyseinen mylly kestää patjojen imuroimista. Jos se kestää 1.5 vuotta se on aiempien imureiden tasolla. 3 vuotta ja se haukkuu jo hintansa.

Hetken perästä Transpointin setä soitteli, että Konalaan olisi tulossa yksi 2.7m korkea eurolava.



Englannin maalta (Sheffieldistä, yllättäen...) tuli uusi läjä otteita. Tavoite oli saada ne avajaisiin, mutta aina ei mee nallekompiaiset tasan. Nyt olisi tarkoitus askarrella holvikaareen ekat reitit kun saatiin hyvän kokoinen stalaktiitti, jonka kautta on ihmisen kiva rimpuilla pitkin kaarta. Pari muutakin muotoa tuli stalaktiitin lisäksi.



Väittäisin, että kohta on ihmisen kumma kiivetä :)

Alkumetrit

No niin.

Tilanne ei ole normaali, eikä se ole sitä vielä pitkään aikaan :) Paikka on kiipeilykunnossa, mutta myymälä on vielä tekemättä ja tiskikin on vielä inan verran kesken. Mutta kyllä se tästä. Äiteekin aina sanoo, että hättäilemällä ei tuu ku paskapäisiä lapsia. On vissiin mammalla hoppu ollut mua tehdessä.

Eniveis. Avajaisissa oli tosiaan ensin tosi omaperäisesti Konala Open '10, sitten SM-cupin osakilpailu. Finaaleita varten himmennettiin valot ja pistettiin tunnelmavalaistusta päälle.

Omasta mielestäni fiilis oli aika asiallinen. SM-cupin jälkeen tatinpäällisen valloitti MC Ruudolf. Ruudolf veti doupit setit ja jäipä vielä keikan jälken kiikkumaankin. Toivottavasti nähdään puhelaulajaa myöhemminkin kiipeämässä, koska taidot olivat aika hyvät ensikertalaiseksi.




Ruudolfin jälkeen musiikista vastasi DJ Toni Aalto.

Kinkerit loppuivat joskus iltasella. Itse lähdin kotiin nukkumaan jo yhdentoista maissa, koska viime viikolla työtuntien määräksi jäi loppujen lopuksi 121h. Sanoisin, että se on jo ihan kelpo suoritus laiskuuden ihannoijalle.

Eilen saimme kaffimasiinan, joten täältä saa nyt hyvää Illyn espressoa, cappuccinoa ja latteakin.


Kuten Tampereellakin, meidänkin blogikone hiljenee. Yritämme kuitenkin välillä ilmoitella aina uusista jutuista ja juonista.

Suurta urheilujuhlan tuntua

Nyt on ilmassa hieman jännitystä. Tämä viikko on ollut työtuntien osalta aivan naurettava. Tätä kirjoittaessa "perjantai-iltana", tällä viikolla on tullut 97 työtuntia.

Nyt kuitenkin ollaan siinä tilanteessa, että voidaan "huomenna" eli tänään pitää avajaiskisat ja -kinkerit.

Nyt voisikin olla aika pistää ensimmäinen ehta kuva paikasta jakosalle.

Tällaiselta tää nyt sitten näyttää. Naurakaa tai itkekää, mua väsyttää:

Viimeistely jatkuu

Huh huh. Oli käydä ohraisesti otteiden kanssa, mutta siitä onneksi selvittiin nipin napin.

So Illin otteet tilattiin hyvissä ajoin ja niiden piti tulla perille 3-5 päivässä. Viime viikolla kävin utelemaan, että missä otteet mahtavat olla kun niistä ei mitään kuulu. Kävi ilmi, että ne olivat jääneet kuriirin varastoon sen jälkeen kun he olivat noutaneet ne So Illiltä. Sitten alkoikin uskomaton ruljanssi otteiden raijaamiseksi Suomeen ennen avajaisia.

Otteet tulivat lentokoneella Suomeen sunnuntaina, mutta tullauskuvioissa menisi pari päivää. AKT:n lakko aiheutti pientä lisäjännää, mutta tänään otteet kuitenkin saapuivat perille! :) Kisoissa on käytössä pääasiassa So Illin otteita, joten voitte kertoa mielipiteenne niistä kisojen jälkeen tai kisojen aikana.

Alla kuva otekasasta.



Saimme myös valmiiksi mankkauspisteen v2:n. Nyt se pitäisi vielä asentaa paikalleen ja heittää täyteen mankkaa.

Rusettiorigami

Saattoi olla ontuva aasinsilta tahi vertaus, mutta sellainen rusettiorigami on jännä...

...ensin tehdään hullu määrä kummallisia taitoksia, sitten tehdä näperretään monta kulmaa, venksautusta ja taitosta. Saadaan aikaan uskomaton härdelli, joka sitten loppujen lopuksi kevyellä vääntämisellä muuttuu hienoksi rusetiksi.

Tässä on vähän sama fiilis. Patjamatskut levillään lattialla, tehdään pukkareihin viimeisiä viilauksia (== penkkejä, naulakoita, lokerikoita ja muuta jännää), sitten värkkäillään tiskejä, kaiteita, vuokrakenkätelineitä ja kaikkea sellaista pientä. Pientä, joka kuitenkin vaikuttaa aika paljon lopputulokseen.

Tältä päivältä ei oikein mitään kummoista kuvamateriaaliakaan ole tarjolla. Laitetaan arkistoiden kätköistä vaikka Timo värkkäilemässä teippien kanssa :) Timolle muuten iso käsi aivan uskomattoman joustavista maalintoimituksista!

Ikeautta

Jeps. Tänään piti sitten heittää pakollinen reissu Ikeaan.

Nyt on miesten ja naisten puolelle lokerikkoja, joihin voi jättää kamansa. Samalla ostin Ikeasta kaikki ripustimet mitä löytyi (120kpl), jotta saisin värkättyä hienot penkkisysteemit pukkareihin.

Pieneen kahviontapaiseemme löydettiin myös baaripöydät, joita vasten kelpaa kenottaa kahvia nautiskellen ja greideistä jutellen. Samalla suoriteltiin pieniä maalaustoimenpiteitä.

Kisareittien tekoakin aloiteltiin, Sakke pääsi heittämään tyylinäytteensä Jarkon loihtimaan reittiin.

Alla kuvasatoa:

Viimeiset viilaukset alkavat ja jatkuvat varmasti viikon

Tänään tapahtui kaikenmoista jännää.

Asennettiin kaiuttimet ja mikseri dynoseinän päälle.
Aloitettiin patjojen rakentaminen
Äitee tehdä näppäsi neljä kappaletta kenkätelineitä
Kahvimasiina saapui taloon
Keittiön lattia maalattiin Betoluxilla
Suunniteltiin juonet leinien lisäjännän maalauksen suhteen
Tilattiin nostureiden poisvienti
Käytiin valitsemassa myymälään laminaatit lattiaan ja tiskin työtaso

Saattoi tänään tapahtua jotain muutakin, mutta eipä... EIPÄ! Tänään oli perjantaipullapäivä!!!

Alla kuvat lasten seinästä ja pikkuhiljaa valmistuvista pukkareistakin.